Tässä onneks eilisillan saldon viimenen kuva. Äsken otin hauskan peiliotoksen väsynaamastani mut siitä tuli niin eroottinen et säästän nyt teidät siltä. Eilen pyörähdettiin piian kanssa siis seinäjoella komiassa, joka tunnettiin aiemmin onnelana. Nimet vaihtuu, lihatiski on muuttumaton. Huhhuh. Ihan heti ei tarvi mennä uusiks.

Päällä selectedin silkkipaita, guessin kultainen sydänkoru ja sama zaran hame jota vilautin jo tällä viikolla. Huono hame tolle klubille, sen taskuihin on liian helppo tarttua. Nyt on aika palata todellisuuteen - kunhan riipasen salitreenin, teen parit yh:n tehtävät ja lopetan puoliammattimaisen salapoliisigooglauksen, oon valmis kohtaamaan maanantain taas.

Kosmetiikka on ilahduttanut mua viime päivinä. Mulla on ollu pitkään ihan vähän liian keltanen meikkipohja ja pikkusen vaisupigmenttinen poskipuna, kunnes toissapäivänä kyllästyin ja ostin mschicin mineraalipuuterin ja -poskipunan. Ihania. Jauhemaisen mineraalimeikin ajat on nyt ohi, sanokaa mun sanoneen. En uskonu et viel tulis se päivä kun mun perusmeikki ei johda epämääräseen pulverikerrokseen kaikilla tasasilla pinnoilla. Ja verratkaa huviksenne noita eilisiä asukuvia mihin tahansa muihin - siitä on pitkä aika kun oon näyttäny noin elävältä.

Ai niin, ja eilen lakkasin kynnet. Pullossa lakka oli mattapunasta, kynsillä helmiäispinkkiä. Outoo kyllä, mut en valita. Kai nyt on tultu siihen ikään jossa asiat kuten kimaltava kynsilakka alkaa olla uudelleen siistejä.

Aamulla olin vähän koulussa ja sit iskän duunipaikal sumpilla. Upeeta kattoo ikkunasta höyryävän mukin äärestä kun alokkaat tetsaa pakkasessa (okei ne vaan marssi syömään). Nyt käyn hetkeks taloustiedon ja mustikkajugurtin kimppuun ja lähen sit katen kanssa salille! En ookaan viel päässyt testaamaan noita ryhmäliikuntoja, tänään ohjelmas on zumbaa ja sunnuntaina flow-tunti.

Tää merkintä on kyl blogijournalismin creme de la cremee. Kuvissa cowboyposeeraus ja taustalla remonttikohde. Päällä t-paita ja farkut, päässä eiliset kiharat. Kuvien välissä hyödytöntä selittelyä. Ah ja voih.

Farkut tiger of sweden, t-paita monki, huivi äidin, koru kalevala.

Olin kelannu tehä tän postauksen vasta varsinaisena vaalipäivänä, mut ei sillä sillon ehi olla mitään merkitystä. Tässä siis mun tosiyllättävä kanta: I'm with niinistö.

Niinistö, periporvarillinen pankkiiri, jolle raha on tärkeämpää kuin ihmiset ja niiden oikeudet. Tai sitten realisti, joka ymmärtää että tässä maailmanpoliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa on viisaampaa pyrkii tasoittamaan talouden tilaa, pitämään kiinni turvallisiksi todetuista rakenteista ja arvioimaan todellisia uhkia kuin uudistamaan ja parantamaan radikaalisti. Haavisto on tänään sankari hienoine visioineen maasta, jossa kaikille taataan samat oikeudet. Oon kuitenkin ihan liian kyyninen uskoakseni, et kohmeisesta suomesta voitais leipoo sellanen ihanneyhteiskunta.

Sen sijaan uskon niinistön kykyihin ja voimakkaaseen persoonallisuuteen, jota suomi erityisesti edellisten kahden presidenttikauden laimeuden takia kaipaa. Niinistö uskaltaa kertoo mitä mieltä se on, ja sen ulkopoliittinen uskottavuus on omaa luokkaansa. Haavisto on ollut erityisesti yk-työssä upee ja sen presidenttiys tois suomelle varmasti paljon hyvää. Mä tahdon kuitenkin presidentin, joka jakaa mun arvot: töissä täytyy käydä, siitä saa rahaa, josta maksetaan nykyisen progressiivisen verotaulukon mukaan ihan riittävästi pois. Kulttuuridiversiteettii täytyy kehittää, mut ei minkään kulttuurin kustannuksella. Kestävän kehityksen tavoite on realistisempi kuin talouskasvun hidastamisen. Lain edessä meidän kaikkien täytyy olla samalla viivalla, mut lopulta me rakennetaan meidän tulevaisuus - ja nykyisyys - itse.

Jos oot samaa mieltä, äänestä saulii. Ellet, pekkakin on ihan hyvä. Ja muistakaa, rakkaat - herneet kuuluu risottoon, ei nenään. Mulla on yks aika hyvä resepti.

Jos joku viel väittää teille et pidennetty viikonloppu tarkottaa perjantaiaamust alkavaa kolmee päivää, se on väärässä. Pidennetty viikonloppu kestää maanantaihin, koska muutenhan se on vaan etukäteen alotettu. Toivottavasti tää tuli nyt selväks kaikille jotka on kuvitellu muuta. Paskat viikonloput niillä.

Mulla sen sijaan oli tosi hyvä (oikeeoppisesti pidennetty) viikonloppu. Kolusin helsingin ja tampereen ja oi että kun oli mukavaa. Toivoin vähän et mulla ois ollu tuomisina kotiin uus presidentti, sen sijaan toin mm. kuvan hameen. Oon ettiny mustaa tulppaanihametta kaks ja puol vuotta. Kaikis designerhameis tuntu aina olevan jotain ylimäärästä.

Hame zara, teeppari ja neule cos, laukku mhann, rannekoru marc by marc jacobs, tossut keds, sukkikset wolford, huivin oon tehny ite.

Seeing someone read your favourite book. The moment you finally find the person you're looking for. The moment before a kiss. Getting dressed up. When someone puts into words what you were struggling to say. Finding out that the item you bought is eco-friendly. Getting a compliment you never received before. The smooth surface of a new jar of spread. Stepping to the beat of the song you're listening to. Looking back and seeing how far you've come. When a person hugs back tighter. When you drop something and see it didn't break. When little kids reach to hold your hand. Getting in a freshly-made bed. The feel of wearing new socks. Seeing elderly people who are full of life. Adding new skills and experiences to your resume. When you see your luggage at the baggage claim in the airport. Making eye contact with a person who knows what you're thinking without saying a word. The feel of your hair when you wash out the conditioner. Not wearing makeup and being able to rub your eyes. Finding out that someone does the same weirs things as you do.

Taking the train south.

Päivän hyvät jutut: keltanen muki, keltanen valo, perjantai huomenna, porvari-lehti postilaatikossa.

Joku saattais luulla et pidän tätä blogii vain esitelläkseni mun naamaa ja kenkiä. Sekin on yks syy, mut lisäks haluun turmella viattomat mielet poliittisel propagandalla. Sivistys, vapaus, vastuu, kannustus ja mahdollisuuksien tasa-arvo on mulle tärkeitä. Huomenna on vaalibileet tigerissa, menkää sinne. Ellette pääse, voitte olla hengessä mukana pelaamalla super-sauli-peliä - saatanan koukuttava, enkä oo vielä kertaakaan päässyt läpi.

Tää on ollu pitkä tiistai. Kävin kampaajalla, sairaan hyvää kahvia. Tukkani muutos entiseen on ihan mitätön, koska mun leijonanharja on pyhä asia eikä luulookaan että malttaisin tehä sille mitään radikaalii. Mulle on aina voitto jos käyn kampaajalla eikä kukaan huomaa. Luin tuolissa ammattiliiton lehden koska vaihtoehtona oli vain sisustuslehtiä ja maailman vahvinta nallea. Kuumin juttu kampaajapiireissä nyt: hierovat shiatsu-tuolit hiusten pesupaikalla.

Voi viikonloppu miten kaukana ootkaan vielä. Lähen kattelee kahta ihanaa etelän suuntaan. Toisen aion viedä treenivaateostoksille ja sit hankin viimein sen salikortin. Tavoitteena on et musta tulee just sellanen ärsyttävä bodypump-statuspäivittäjä, joka saa muut syömään suruunsa suklaata.

Kamera+minä+maanantai. Oughta be baaaaad. Ekas kuvas taidan nousta näkymättömii portaita, toises huitoo taksille ja aivastaa. Kymmenen sekuntii on liian lyhyt itselaukasinaika, mietitään niitä asukuvia seuraavan kerran vaikka marraskuus 2015. Farkut levis, toppi patrizia pepe, koru guess, neule ajalta ennen facebookia.

Muhun on iskeny joku kumma alakuloisuuskausi. Tunnistan tän menneiltä vuosilta. Oireet: huomaan et mun lauseista vähintään joka toinen käsittelee sitä miten paskaa kaikki on. Naurettavinta: se että kaikki ois aika mukavaa kun malttaisin kuorii naamaltani tän ilmeen.

Ostin patoufin jumalallisista aleista kaks mekkoo, nekin on aika mukavia. Yhteishinta oli pudonnu noin 400 eurosta viiteenkymmeneenviiteen. Ei tällasta tapahu kuin saduissa. Musta on silkkisekotetta, mudanvärinen pelkkää silkkiä. Se on myös vähän kireä tissien kohdalta (heard it right!!!!! ohhoh)

Hohohoho kiitos paljon avusta makeagif.com! Eipä turhan rakeiseks särähtäny tää kuva. Halusin näyttää tota pikkunutturaa takaraivolla, tää on varmaan joku regressio. Vai kuinka, ysärin tyttäret, muistatteks vielä spaissarien emman ja pienet ponnarit jotka sojotti suoristettujen hiusten seasta?

Elän omituista aikaa. Äsken tuli pykälältä vahvistus, mun valmennuskurssi-ilmottautuminen on hyväksytty. Pelottaa, kauhistuttaa, onko musta tähän? Just nyt tuntuu et oon ihan nollat taulussa. No joo meenkin tästä nauttimaan neljän rästiesseen seurasta.

Maailma on kohdellut tällä viikolla kaltoin. Perkele kun voisin nyt lähtee hampuriin, siellä elämä on yksinkertasempaa ja kahvi parempaa. Ihmiset on laihoja ja töykeitä, tupakkaa voi ostaa limsakoneesta ja jauhelihassa on joskus kärpäsiä. Pankkiautomaatteja on kaikkialla, ja roskakoreja. Vieras mies kutsuu mua kadulla rakkaakseen kun on ensin kävellyt melkein mun yli.

Hampuri on mun lempikaupunki monesta syystä, yks niistä on se ettei se ole lontoo, pariisi eikä new york. Mä en kestäisi jos hampurista tulis paikka johon kaikkien täytyy kerran elämässään matkustaa. Hampuri on mun, neue wall, landungsbrücke, sankt pauli, HBF. Mä en halua sinne enempää designkahviloita tai indiemerkkien myymälöitä enkä mä halua että kadut täyttyis hipstereillä, jotka tuli hampuriin tullakseen hampuriin. Sellasille asioille on tilaa muualla.

Mä tykkään siitä kun tuun kotiin ja joku on siivonnu mun puolesta. Ja mustikkarahkasta ja cashewpähkinöistä. Mut kertokaa mulle miks pähkinät on niin kalliita? Sieluun sattuu kun toi meiran 70g pussi maksaa kolme euroa.

Nyt mä lähen kumminkin marketin kautta ettiin piiaa ja jarmoo, jos ne vaikka keksis mulle jotain syötävää. Tuntuu vähän turhalle listailla näitä mut kuvassa päällä ivanahelsingin mekko, benettonin neule, mummin neuloma huivi, tory burchin baltsut, kalevalan kaulakoru ja wolfordin sukkikset. Käsipuolesta roikku vuitton, jonka pojat risti amandaks uutenavuotena. Luoja yksin muistaa mistä syystä.

I'm speechless. Käsittämättömät kaksi päivää. Naiset hyvät, jos ikinä tutustutte ruk-mieheen, aloittakaa hyvissä ajoin kurssijuhlavihjailu. Kaikki oli upeeta ja ihmeellistä, paitsi ehkä se nuttura, joka oli bussissa nukutun yön jälkeen odotetusti vähän vino. Tää herättää mussa hassun ajatuksen siitä jos vaik lähtis itekin inttiin. Haha no ehkei. Vois olla vähän liian särmää jopa mulle.

Edessä kepeet kaheksan matkustustuntii taas, mut ei se mitään. Tääl on ihan hyvä rötvää varpaat lämpöpatterilla vaik himaan päästessä oiskin jo vähän gonahtanut koko touhuun. Huomaa inttislangi, isä ois musta ylpee.

Istun pimeessä bussissa joka paahtaa valtatietä haminaan. Mun frendin intti on puolivälissä, mikä tarkottaa fiinejä kurssijuhlia, joihin mä lupauduin lähtee edustusvaimoks. Oon melko varma et tää nuttura joka me piian kanssa väännettiin on lässähtänyt aamuun mennessä, ja otin jo väsy-ärsy-nälkäpäissäni pikku tauon röökilakostakin, mut eiköhän tästä silti tuu ihan kivaa. Siis kunhan selvitään vielä kuudesta tunnista yötä.

Nyt jos tulis tilaisuus, mä kiittäisin sitä ihmistä joka on alleviivannu mun yh:n kirjat valmiiks. Mut sitä ei tuu, joten ehkä vaan tankkaan viel vähän kansalaisen perusoikeuksii.

Mun tarkotus oli näyttää uutta takkia, mut mikael granlund nyt joka tapaukses vei koko huomion kuvasta, joten voidaan hyvin puhuu hetki lätkästä. Suututtaa kasvavissa määrin, kun en huomenna näe sitä miten ifk ottaa murskavoiton ässistä. Asiaa ei yhtään helpota se, ettei mun veli tuu milloinkaan unohtamaan sitä jos niin ei käykään.

Äiti sanoi joskus, että ellei me lakata puhumasta jääkiekosta ruokapöydässä, se lakkaa laittamasta ruokaa. Ja kyllä mä ymmärrän sitä.

Uus vuosi? Okei. Mut tässä viel vähän terveisiä siltä vanhalta. Tein kaikkea tyhmää mut yllättävän paljon viisastakin.