Olin kelannu tehä tän postauksen vasta varsinaisena vaalipäivänä, mut ei sillä sillon ehi olla mitään merkitystä. Tässä siis mun tosiyllättävä kanta: I'm with niinistö.

Niinistö, periporvarillinen pankkiiri, jolle raha on tärkeämpää kuin ihmiset ja niiden oikeudet. Tai sitten realisti, joka ymmärtää että tässä maailmanpoliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa on viisaampaa pyrkii tasoittamaan talouden tilaa, pitämään kiinni turvallisiksi todetuista rakenteista ja arvioimaan todellisia uhkia kuin uudistamaan ja parantamaan radikaalisti. Haavisto on tänään sankari hienoine visioineen maasta, jossa kaikille taataan samat oikeudet. Oon kuitenkin ihan liian kyyninen uskoakseni, et kohmeisesta suomesta voitais leipoo sellanen ihanneyhteiskunta.

Sen sijaan uskon niinistön kykyihin ja voimakkaaseen persoonallisuuteen, jota suomi erityisesti edellisten kahden presidenttikauden laimeuden takia kaipaa. Niinistö uskaltaa kertoo mitä mieltä se on, ja sen ulkopoliittinen uskottavuus on omaa luokkaansa. Haavisto on ollut erityisesti yk-työssä upee ja sen presidenttiys tois suomelle varmasti paljon hyvää. Mä tahdon kuitenkin presidentin, joka jakaa mun arvot: töissä täytyy käydä, siitä saa rahaa, josta maksetaan nykyisen progressiivisen verotaulukon mukaan ihan riittävästi pois. Kulttuuridiversiteettii täytyy kehittää, mut ei minkään kulttuurin kustannuksella. Kestävän kehityksen tavoite on realistisempi kuin talouskasvun hidastamisen. Lain edessä meidän kaikkien täytyy olla samalla viivalla, mut lopulta me rakennetaan meidän tulevaisuus - ja nykyisyys - itse.

Jos oot samaa mieltä, äänestä saulii. Ellet, pekkakin on ihan hyvä. Ja muistakaa, rakkaat - herneet kuuluu risottoon, ei nenään. Mulla on yks aika hyvä resepti.

Jos joku viel väittää teille et pidennetty viikonloppu tarkottaa perjantaiaamust alkavaa kolmee päivää, se on väärässä. Pidennetty viikonloppu kestää maanantaihin, koska muutenhan se on vaan etukäteen alotettu. Toivottavasti tää tuli nyt selväks kaikille jotka on kuvitellu muuta. Paskat viikonloput niillä.

Mulla sen sijaan oli tosi hyvä (oikeeoppisesti pidennetty) viikonloppu. Kolusin helsingin ja tampereen ja oi että kun oli mukavaa. Toivoin vähän et mulla ois ollu tuomisina kotiin uus presidentti, sen sijaan toin mm. kuvan hameen. Oon ettiny mustaa tulppaanihametta kaks ja puol vuotta. Kaikis designerhameis tuntu aina olevan jotain ylimäärästä.

Hame zara, teeppari ja neule cos, laukku mhann, rannekoru marc by marc jacobs, tossut keds, sukkikset wolford, huivin oon tehny ite.

Seeing someone read your favourite book. The moment you finally find the person you're looking for. The moment before a kiss. Getting dressed up. When someone puts into words what you were struggling to say. Finding out that the item you bought is eco-friendly. Getting a compliment you never received before. The smooth surface of a new jar of spread. Stepping to the beat of the song you're listening to. Looking back and seeing how far you've come. When a person hugs back tighter. When you drop something and see it didn't break. When little kids reach to hold your hand. Getting in a freshly-made bed. The feel of wearing new socks. Seeing elderly people who are full of life. Adding new skills and experiences to your resume. When you see your luggage at the baggage claim in the airport. Making eye contact with a person who knows what you're thinking without saying a word. The feel of your hair when you wash out the conditioner. Not wearing makeup and being able to rub your eyes. Finding out that someone does the same weirs things as you do.

Taking the train south.

Päivän hyvät jutut: keltanen muki, keltanen valo, perjantai huomenna, porvari-lehti postilaatikossa.

Joku saattais luulla et pidän tätä blogii vain esitelläkseni mun naamaa ja kenkiä. Sekin on yks syy, mut lisäks haluun turmella viattomat mielet poliittisel propagandalla. Sivistys, vapaus, vastuu, kannustus ja mahdollisuuksien tasa-arvo on mulle tärkeitä. Huomenna on vaalibileet tigerissa, menkää sinne. Ellette pääse, voitte olla hengessä mukana pelaamalla super-sauli-peliä - saatanan koukuttava, enkä oo vielä kertaakaan päässyt läpi.

Tää on ollu pitkä tiistai. Kävin kampaajalla, sairaan hyvää kahvia. Tukkani muutos entiseen on ihan mitätön, koska mun leijonanharja on pyhä asia eikä luulookaan että malttaisin tehä sille mitään radikaalii. Mulle on aina voitto jos käyn kampaajalla eikä kukaan huomaa. Luin tuolissa ammattiliiton lehden koska vaihtoehtona oli vain sisustuslehtiä ja maailman vahvinta nallea. Kuumin juttu kampaajapiireissä nyt: hierovat shiatsu-tuolit hiusten pesupaikalla.

Voi viikonloppu miten kaukana ootkaan vielä. Lähen kattelee kahta ihanaa etelän suuntaan. Toisen aion viedä treenivaateostoksille ja sit hankin viimein sen salikortin. Tavoitteena on et musta tulee just sellanen ärsyttävä bodypump-statuspäivittäjä, joka saa muut syömään suruunsa suklaata.

Kamera+minä+maanantai. Oughta be baaaaad. Ekas kuvas taidan nousta näkymättömii portaita, toises huitoo taksille ja aivastaa. Kymmenen sekuntii on liian lyhyt itselaukasinaika, mietitään niitä asukuvia seuraavan kerran vaikka marraskuus 2015. Farkut levis, toppi patrizia pepe, koru guess, neule ajalta ennen facebookia.

Muhun on iskeny joku kumma alakuloisuuskausi. Tunnistan tän menneiltä vuosilta. Oireet: huomaan et mun lauseista vähintään joka toinen käsittelee sitä miten paskaa kaikki on. Naurettavinta: se että kaikki ois aika mukavaa kun malttaisin kuorii naamaltani tän ilmeen.

Ostin patoufin jumalallisista aleista kaks mekkoo, nekin on aika mukavia. Yhteishinta oli pudonnu noin 400 eurosta viiteenkymmeneenviiteen. Ei tällasta tapahu kuin saduissa. Musta on silkkisekotetta, mudanvärinen pelkkää silkkiä. Se on myös vähän kireä tissien kohdalta (heard it right!!!!! ohhoh)