ON A WEDNESDAY AT A CAFE I WATCHED IT BEGIN AGAIN

Saatte pian aurinkoisia juttuja mun miellyttävästä elämästä. Ensin haluan kuitenkin ilmaista tunteeni sitä tosiasiaa kohtaan, että kaadoin yöllä olliksesta kotiuduttuani desin hanavettä macbookille ja nyt se nököttää surullisena & pimeänä keittiön patterin alla kuivumassa. VOI JUMALAUTA.

Todettuani aamulla ettei toi lähde ainakaan vielä käyntiin ja vuodatettuani muutaman kiukkukyynelen ymmärsin onnettomuuden täyden merkityksen: mulla on sen tokenemiseen asti kahdesta neljään tuntia ylimääräistä aikaa päivittäin enkä tiedä mitä sillä teen. Tähän mennessä olen

- tiskannut
- käynyt eri k-marketissa kuin tavallisesti, koska sinne on pidempi matka
- lukenut tenttiin
- valmistanut ruokalajin johon kuului yli 3 ainesosaa
- maannut sohvalla, jota käytän lähinnä jos on vieraita
- juonut kahvia tuijotellen räntäsateeseen
- päivittänyt instagramin kahdesti

Aion vielä

- soittaa bisnespuheluita
- pyykätä
- imuroida
- hankkia kotivakuutuksen, ettei mun enää ikinä tarvitse olla näin toimelias.

NO JUSTICE - JUST US

Annasta inspiroituneena päätin kirjoittaa kokoomatekstin mun hakuprosessista oikikseen. Tän kevään abeilla ja muilla joilla haku korkeakouluihin on edessä, alkaa olla totuuden hetket käsillä - kahen kuukauden sisään täytyis tietää, mitä haluaa elämällään vähintäänkin sen seuraavan vuoden ajan tehdä. Mä olen sellainen rasittava koulupäivittäjä jonka n. joka ainoo postaus käsittelee oikista muutenkin, mutta itse pyrkimisestä ja pääsemisestä en oo tähän mennessä sanonut kovin paljon. 

Mä olen aina ollut kiinnostunut yhteiskuntatieteistä, lukion yh:n kursseilla olin niitä harvoja joiden naamalla pysyi hymy läpi tuottavuusanalyysien ja sijoitussimulaatioiden. Äiti ja iskä ei halunneet mitenkään vaikuttaa mun opiskelupaikkavalintaan, mikä jälkikäteen ajatellen oli ihan hyvä. Olin pitkään varma että pyrkisin valtsikkaan, pääaineeksi suunnittelin joko yleistä valtio-oppia tai poliittista historiaa. Laki kiinnosti ja opon tunneilla täytetyt puolivillaiset mitä susta tulee isona -lomakkeet tarjos oikeustiedettä, mutta ajatus tuntui kaukaiselta ja työläältä: oon aina ollut aika laiska ja mulle oikeustieteellinen oli huippusuorittajien ja älykköjen lafka jossain toisessa ulottuvuudessa. Muistan nauraneeni marialle joskus abivuoden syksyllä tupakkapaikalla että mitäpä jos pyrkisinkin oikikseen hehheh. Sitten se vaan äkkiä lakkas olemasta vitsi.

Päättäväisyys on varmaan se ominaisuus, jolla mä kouluun pääsin. Vakuutuin idean loistavuudesta, ilmoittauduin valmennuskurssille, sain alivuokra-asunnon tampereelta, sijoitin yliviivaustusseihin ja tilasin pääsykoekirjat. Pitkän pohdinnan jälkeen valitsin ykkösvaihtoehdoksi helsingin yliopiston vaasan yksikön enkä sit muualle hakenutkaan - en olisi mitenkään ehtinyt lukea myös valtsikan pääsykokeisiin ja ois tuntunut turhalta hakea johonkin, mihin en oikeasti halunnut, koska mieluummin olisin sitten pitänyt välivuoden, tehnyt duunia ja uinut rahassa. Vaasan valitsin, koska sinne oli vähän helpompi päästä ja mulle oli lopulta aika sama opiskelenko vaasassa vai helsingissä. Yo-kirjotukset meni vähän ohi. Kuitenkin paprut on ihan hyvät ja toisin kuin yleinen harhaluulo on, ei oikikseen tarvitse kovin paljon kirjotuksia stressata. 

Valmennuskurssin arvokkainta antia oli vastaustekniikan harjotukset ja varmuus siitä ettei ole voinut ymmärtää mitään juttua väärin. Lisäks tietenkin se kylmä viha joka kohos sydämeen kun joku kehuskeli lukeneensa oikeusteorian kirjan jo seittemän kertaa ja lauko typeriä iskulauseita tyyppiä "tavoite korkealla" joista tuli se fiilis että bitch please se on mun koulupaikka. Harjotuspääsykokeet meni aivan päin vittua, viimesestä kaks viikkoa ennen varsinaista koetta taisin saada jotain 27/70.

Mä luin koko kevään ajan keskimäärin 6 tuntia arkipäivisin, viikonloput pidin aika lailla vapaana enkä ottanut mitään hulluja spurtteja. Asuin tampereella ja biletin vapaudenhuumassani antaumuksella aina tilaisuuden tullen, esimerkiks vappuna pidin ihan hyvällä omatunnolla kolmen päivän putken loman lukemisesta. Kesäkuun lähestyessä sieluun hiipi paniikki ja oikeusteorian kirjan välissä alko olla enemmän muistilappuja kuin varsinaisia sivuja. En oo koskaan panostanut juuri kouluun, mut yhtäkkiä kolme punareunaista kirjaa oli mun elämän tarkotus. Olin aika rasittava läheinen kun vaahtosin innoissani lumeliitoista ja tuomarin ideologiasta, mutta olin vaan niin innoissani ja päättänyt että nyt sinne kouluun jumalauta mennään. Materiaali ei ollut mun mielestä vaikeaa ymmärtää, sitä vaan oli aika paljon. Luin prosessin ja perheoikeuden kirjat kolme kertaa, vaikeaselkoisimman teorian kirjan neljästi. Muistilaput oli mun juttu, samoin periaatteiden, teorioiden, oikeustoimien jne. yksinkertaistettu listaaminen. Eniten mä kuitenkin vaan luin, alleviivasin ja luin.

Viime vuonna vaasan oikeustieteelliseen pääsi 65 yo-todistuksen ja kokeen yhteenlasketulla pisteellä tai 43 pelkästä pääsykokeesta saadulla pisteellä, helsinkiin 72 yhteispisteellä tai 45 koepisteellä. Mun yo-papereista (pitkä enkku laudatur, äikkä, lyhyt matikka, keskipitkä ruotsi ja yhteiskuntaoppi eksimia) ropisi 24 lähtöpistettä ja itse kokeesta sain 50 pistettä seittemästäkymmenestä. Huonoiten meni yks monivalinta josta sain ruhtinaalliset 2/10. Kokeessa mä istuin 4 tuntia ja 50 minuuttia, ja kun vastauslomakkeet oli viimestä riviä myöten täynnä, eväät syöty ja pää tyhjä, palautin paperit ja lähin.

Tulokset tuli heinäkuun puolivälissä. Mun pikkuveli herätti mut kantamalla kirjekuoren syliin ja olin järkyttynyt. Olin myös darrassa joten menin takas nukkumaan ja päätin yrittää ymmärtää asian vasta vähän myöhemmin.

Mulla on käynyt sikäli hyvä tuuri etten tämän puolen vuoden aikana oo joutunut kertaakaan miettimään ettenkö olis oikeessa paikassa. Aika hyvin sen siinä pääsykokeeseen lukiessa huomaa, jos ala ei kiinnostakaan. Oon ottanu tähän asti aika rennosti (krhm) ja saanut kasaan mieltäylentävät 22 opintopistettä. Oikiksessa saa edetä aika lailla omaan tahtiin ja valmistua voi vaikka 4,5 vuodessa jos niin päättää. Mun tavoite on valmistua 2018, ei mulla täältä mikään kiire ole kokopäiväduuniin. Toisinaan on myös vähän tyhmä olo, koska en oo tottunut pitkäjänteiseen ja kovatahtiseen opiskeluun ja tälläkin hetkellä yks rästitentti odottaa, mut se on maallista. Tää on koulu joka vaatii työtä mut myös palkitsee - opiskelukaverit on huippuja, ilmapiiri hyvä ja oheisaktiviteetit parhaita.

MUISTILISTA

- ilmoittaudu valmennuskurssille, trust me, se tulee tarpeeseen. Vaasassa meidän Justus järjestää korkealaatusia kursseja Helsingin yliopistoon pyrkijöille, vielä tänäkin keväänä on muutama paikka jäljellä. Lisäinfoa tästä. Helsingin päässä hyvii kursseja järjestää Pykälä ja Codex, Turkuun pyrkijöille Lex ja Rovaniemelle Artikla. Pykälä tekee Helsinkiin pyrkijöille tosi hyvän tiivistelmäpaketin kirjoista, jonka Justuksenkin kurssille osallistuvat voi tilata.

- muista tehdä yliopistohaku...näistäkin on kuultu surullisia tarinoita.

- syö, nuku, huolehdi kropasta ja pidä vapaapäiviä. Jos tykkäät matkailla tai oot baarikärpästyyppiä, ei oo mitään syytä muuttua nyt: kunhan tiedät missä mennään ja pysyt aikataulussa. Kofeiinitableteillakin pysyy hengissä, mut henkilökohtaisesti suosittelen ruokaa.

- älä tee hakemisesta liian suurta numeroa. Meidän valmennuskurssilla oli pari hysteeristä pänttääjää, jotka ei lopulta edes päässeet sisään. Se on vaan yks koulu.

- älä laiskottele. Tää voi olla sun viimenen pääsykoe.

- ole rehellinen. Ei, et pysty lukea yhtenä päivänä 300 sivua.

- pakkaa kokeeseen kunnon eväät, varakyniä ja selvitä valmiiks miten koepaikalle päästään. Tää on psykologiaa, mua ainakin rauhoitti ajatus siitä ettei sisäänpääsy kaadu ainakaan siihen ettei mulla ois riittävästi irtolyijyjä ja cashewpähkinöitä.

Tsemppiä kirjotuksiin ja pääsykokeisiin kaikille, multa voi kysellä lisääkin! Ja nää vinkithän pätee muihinkin kouluihin hakeville, koe mikä koe.

WE'RE HALF AWAKE IN A FAKE EMPIRE

Terveisiä kuolinvuoteelta perkeles! Innostaa olla taas flunssassa, onneks se tällä kertaa kuitenkin iski vasta kun viikon vastuut oli suurin piirtein suoritettu. Kuvassa oman elämänsä sankari poseeraa ylpeänä onnistuttuaan saman päivän aikana a. nousemaan sängystä b. pukemaan vaatteet päälle c. istumaan autossa d. nousemaan portaat parkkihallista e. marisemaan jokaisessa kaupassa siitä miten pilalla elämä on ja kurkku kipee f. laskeutumaan portaat parkkihalliin.

Ostin farkut ja korun vuosijuhliin. Se ei sovi mekkooni sittenkään mutta saattaa sopia muihin tilaisuuksiin ja sitä paitsi makso 15 euroa kivihaan kappahlissa. Myyjätyttö oli mitä ystävällisin, oisin halunnut lähettää palautetta kuten mulla on tapana aina kun saan poikkeuksellisen hyvää palvelua mutten löytänyt nettisivuilta mitään sopivaa viestilaatikkoa. Ei se mitään, varmaan se tyttö tietää olevansa kiva.

P.s. kysymys: oonko ainoa helsingin yliopiston opiskelija, joka on menettänyt jo useita kertoja kärsivällisyytensä helsinki webmailin päivityksen kanssa? Ihan rubikinkuutio. Toinen kysymys: mitä oon tehnyt ansaitakseni tämän? Kolmas kysymys: missä mun kaikki saapuneet viestit on? Ei kuulkaa riitä tieto- ja viestintätekniikan 3op tällasen pulman ratkaisemiseen.

Neule cos, pipo hennesin miestenosasto, toppi stockalta, kaulakello leijona, farkut dr. denim, laukku louis vuitton, nilkkurit zara ja villasukat teki satu tosi kauan sitten. Hyvät sukat, nytkin jalassa.

EN LITEN FÅGEL SATT EN GÅNG

Innostaa tämä junas istuminen. Vastapenkillä rötköttävä täti kuorsaa toisinaan. Haluaisin liittyä seuraan mut enää 40 minuuttia matkaa jäljellä. Käytiin aamulla annan kanssa tekemässä vaikutus seinäjoen lukion abeihin (ihan takuulla joo joo kyllä) ja nyt aion tehdä paluun tampereen yliopiston kirjastoon suvin iltapäiväluentojen ajaksi. En oo käynyt sitten pääsykokeiden. Toivottavasti mun lempituolia ei oo viety pois, sillä oli hyvä keikkua.

Muuten menee hyvin, sormi on tosin rikki. Tarkkasilmäisin huomaa laastarin. Irrotin kahta jäistä paahtoleipää toisistaan ja mitäs muuta siitä ois voinut seurata kuin aivan vitusti verta kaikkialla. Ois ehkä voinut käydä tikkauttamassa mut täs suhtees oon samanlainen kuin kaikki muutkin 80v suomalaiset miehet, en haluu lääkäriin jos ei oo ihan ihan ihan pakko mennä.

Mikähän ton otsikon idea oli?

DOES WHAT I'M SAYING SEEM TO HAUNT YOU? WELL THAT'S OKAY

Oi tiikerinharja, i look forward to never seeing you again. Ei ihan sitte pysynyt se tumma väri peroksidivaalennetuis raidois. Nyt on tukka kuitenkin taas yksivärinen ja mun elämä harmoniassa. En oo yrittänyt värjätä ite tukkaani sitten kasiluokan todella onnistuneen kirkkaanpunaisen kokeilun, nyt sain tyvikasvun ja jopa pituudetkin ihan 5/5 tasaisiksi. Jee jee hyvä minä.

Viime päivien olennaisimmat faktat:

I menin lidliin. Lidl lietsoo mun ahneutta, viimeks kävin joulukuun alus ja löysin tosi kivan 3kg kukkakaalin joka oli pakko saada. Nyt mulla on jääkaappi täynnä maitorahkaa ja vuorokausi aikaa syödä ne. Tervetuloa rahkakesteille, lisukkeita ei ole.

II oon koukussa the hillsiin. Miks? Oon varmaan vielä idiootimpi kuin luulinkaan. Audrina on mun lemppari.

III yritin irrottaa rumaa naulakkoa seinältä ja ruuvimeisseli väänty. Nyt mulla on talttapäämeisselin sijaan s-päämeisseli ja vituttaa.

2012

Rukin tanssiaiset. Brunssi la torrefazionessa. Vaalivalvojaiset suvilla ja niinistöpropagandaa blogissa. Hardcore tehotreenejä ennen aamukahdeksaa. Onnistunut yhden martinin ilta komiassa (saako tälle piia jo nauraa?) Chili-kirsikkatomaatipastaa suvin ja krissen kanssa. Penkkarit ja abiristeily. Snoukkausta ja kuperkeikkaa, aivotärähdys enkä varmaan enää koskaan uskalla rinteeseen. Lukuloma ja loputtomasta gossip girlin jaksoja sohvalla.

Lievää yo-skabapaniikkia, kaljaa kallella, lukemisen välttelyä viimeseen iltaan. Muutto tampereelle, valmennuskurssi, pääsykoekirjat ja punkkua suvin kanssa. Persaukinen meininki. Kirppisshoppailua. Raivokasta opiskelua, kaikki oli uutta ja upeaa ja mielenkiintoista ja lumi suli, päätin että maaliskuu on ballerinakuukausi. Ellin kanssa käräjillä, teekkaribileet ja kikattelua koskenrannassa. 

Teekkarikaste ja suvin voittajahymy lippikses josta olin kateellinen. Testattiin ennan kanssa tammelan paras leikkipuisto. Luin ja kirjotin muistilappuja. Pääsykoepaniikki hiipi sieluun ja itkeskelin vähän. Katen pääsykokeet, pussikarkkia ja pussikaljaa joen rannassa. Yo-juhlat, viimeinen rutistus redbullin voimin yliopiston kirjastossa. Pääsykokeet, kesän lämpimin päivä ja yö. Klubilla soi mgmt. Duunit powerparkissa, uusi tatuointi, siivous- ja shoppailuretki piian kanssa tampereelle ja mielenkiintonen selvä juhannus. Kesäkuu oli mahtava.

Kivaa ihmissuhdekriiseilyä, kesähelsinki suvin kanssa, shoppailua louis vuittonilla napa paljaana, alahärmän paikallinen, ripsenpidennysten ensimmäinen tuleminen ja pahamaineinen puhelu kimmolle. "Mun pääsykoetulokset tulee huomenna. Lähde mun kans ryyppäämään, en pysty kohtaamaan huomisaamua.""Okei." Tulokset tuli, kamala krapula ja kai mä olin onnellinenkin. Olin ihan koko ajan töissä. Ostin elämäni juoksukengät ja kipitin innolla pidempiä lenkkejä kuin ikinä ennen. Duckfaceja paronissa, duunipaikan päätösristeily, muutto vaasaan ja yliopisto starttas. Kaikki oli niin jännää.

Massankeräysviikonloppu tampereella ja euron pallojäätelö syyssatees, menestyksekästä sitsausta, lukiobileet ja skumppaa, kuvausretki raippaluotoon essin kanssa. Brunssi, essi ja useat kumman kaa -kalsarikännit jotka päätty jostain syystä joka kerta fonan tanssilattialle, tervehenkinen metsäretki suvin kanssa. Viinin maistelua, kotibileet alahärmässä, mun piti näyttää kaikille miten hienosti osaan juoda viinaa pullosta ja osasinhan mä. Robin oli kova juttu ja krapula joka toinen päivä.

Laiskaa oikeushissan selailua, taylor swiftin uus levy ja sen ulkoa opettelua, nordic week ja ollis. Ihan huikee viikonloppu oulussa. Yksityisoikeuden johdantokurssi, ryhmätyöskentelyä ja kikattelua. Minä sydän mun oikistytsyt. Täytin 19, järjestin kotibileet ja vältin kriisin lähes täysin. Uus ihana mulberryn huivi joululahjana multa mulle, hätääntynyttä treeniä ennen joululoman alkua, pikkujoulusitsit, hyviä lahjoja, jarmon ja piian kihlajaiset ja uusvuosi mökkeillen.

Ristus mikä vuosi! En tiedä voiko tästä enää paremmaksi mennä.