NO JUSTICE - JUST US

Annasta inspiroituneena päätin kirjoittaa kokoomatekstin mun hakuprosessista oikikseen. Tän kevään abeilla ja muilla joilla haku korkeakouluihin on edessä, alkaa olla totuuden hetket käsillä - kahen kuukauden sisään täytyis tietää, mitä haluaa elämällään vähintäänkin sen seuraavan vuoden ajan tehdä. Mä olen sellainen rasittava koulupäivittäjä jonka n. joka ainoo postaus käsittelee oikista muutenkin, mutta itse pyrkimisestä ja pääsemisestä en oo tähän mennessä sanonut kovin paljon. 

Mä olen aina ollut kiinnostunut yhteiskuntatieteistä, lukion yh:n kursseilla olin niitä harvoja joiden naamalla pysyi hymy läpi tuottavuusanalyysien ja sijoitussimulaatioiden. Äiti ja iskä ei halunneet mitenkään vaikuttaa mun opiskelupaikkavalintaan, mikä jälkikäteen ajatellen oli ihan hyvä. Olin pitkään varma että pyrkisin valtsikkaan, pääaineeksi suunnittelin joko yleistä valtio-oppia tai poliittista historiaa. Laki kiinnosti ja opon tunneilla täytetyt puolivillaiset mitä susta tulee isona -lomakkeet tarjos oikeustiedettä, mutta ajatus tuntui kaukaiselta ja työläältä: oon aina ollut aika laiska ja mulle oikeustieteellinen oli huippusuorittajien ja älykköjen lafka jossain toisessa ulottuvuudessa. Muistan nauraneeni marialle joskus abivuoden syksyllä tupakkapaikalla että mitäpä jos pyrkisinkin oikikseen hehheh. Sitten se vaan äkkiä lakkas olemasta vitsi.

Päättäväisyys on varmaan se ominaisuus, jolla mä kouluun pääsin. Vakuutuin idean loistavuudesta, ilmoittauduin valmennuskurssille, sain alivuokra-asunnon tampereelta, sijoitin yliviivaustusseihin ja tilasin pääsykoekirjat. Pitkän pohdinnan jälkeen valitsin ykkösvaihtoehdoksi helsingin yliopiston vaasan yksikön enkä sit muualle hakenutkaan - en olisi mitenkään ehtinyt lukea myös valtsikan pääsykokeisiin ja ois tuntunut turhalta hakea johonkin, mihin en oikeasti halunnut, koska mieluummin olisin sitten pitänyt välivuoden, tehnyt duunia ja uinut rahassa. Vaasan valitsin, koska sinne oli vähän helpompi päästä ja mulle oli lopulta aika sama opiskelenko vaasassa vai helsingissä. Yo-kirjotukset meni vähän ohi. Kuitenkin paprut on ihan hyvät ja toisin kuin yleinen harhaluulo on, ei oikikseen tarvitse kovin paljon kirjotuksia stressata. 

Valmennuskurssin arvokkainta antia oli vastaustekniikan harjotukset ja varmuus siitä ettei ole voinut ymmärtää mitään juttua väärin. Lisäks tietenkin se kylmä viha joka kohos sydämeen kun joku kehuskeli lukeneensa oikeusteorian kirjan jo seittemän kertaa ja lauko typeriä iskulauseita tyyppiä "tavoite korkealla" joista tuli se fiilis että bitch please se on mun koulupaikka. Harjotuspääsykokeet meni aivan päin vittua, viimesestä kaks viikkoa ennen varsinaista koetta taisin saada jotain 27/70.

Mä luin koko kevään ajan keskimäärin 6 tuntia arkipäivisin, viikonloput pidin aika lailla vapaana enkä ottanut mitään hulluja spurtteja. Asuin tampereella ja biletin vapaudenhuumassani antaumuksella aina tilaisuuden tullen, esimerkiks vappuna pidin ihan hyvällä omatunnolla kolmen päivän putken loman lukemisesta. Kesäkuun lähestyessä sieluun hiipi paniikki ja oikeusteorian kirjan välissä alko olla enemmän muistilappuja kuin varsinaisia sivuja. En oo koskaan panostanut juuri kouluun, mut yhtäkkiä kolme punareunaista kirjaa oli mun elämän tarkotus. Olin aika rasittava läheinen kun vaahtosin innoissani lumeliitoista ja tuomarin ideologiasta, mutta olin vaan niin innoissani ja päättänyt että nyt sinne kouluun jumalauta mennään. Materiaali ei ollut mun mielestä vaikeaa ymmärtää, sitä vaan oli aika paljon. Luin prosessin ja perheoikeuden kirjat kolme kertaa, vaikeaselkoisimman teorian kirjan neljästi. Muistilaput oli mun juttu, samoin periaatteiden, teorioiden, oikeustoimien jne. yksinkertaistettu listaaminen. Eniten mä kuitenkin vaan luin, alleviivasin ja luin.

Viime vuonna vaasan oikeustieteelliseen pääsi 65 yo-todistuksen ja kokeen yhteenlasketulla pisteellä tai 43 pelkästä pääsykokeesta saadulla pisteellä, helsinkiin 72 yhteispisteellä tai 45 koepisteellä. Mun yo-papereista (pitkä enkku laudatur, äikkä, lyhyt matikka, keskipitkä ruotsi ja yhteiskuntaoppi eksimia) ropisi 24 lähtöpistettä ja itse kokeesta sain 50 pistettä seittemästäkymmenestä. Huonoiten meni yks monivalinta josta sain ruhtinaalliset 2/10. Kokeessa mä istuin 4 tuntia ja 50 minuuttia, ja kun vastauslomakkeet oli viimestä riviä myöten täynnä, eväät syöty ja pää tyhjä, palautin paperit ja lähin.

Tulokset tuli heinäkuun puolivälissä. Mun pikkuveli herätti mut kantamalla kirjekuoren syliin ja olin järkyttynyt. Olin myös darrassa joten menin takas nukkumaan ja päätin yrittää ymmärtää asian vasta vähän myöhemmin.

Mulla on käynyt sikäli hyvä tuuri etten tämän puolen vuoden aikana oo joutunut kertaakaan miettimään ettenkö olis oikeessa paikassa. Aika hyvin sen siinä pääsykokeeseen lukiessa huomaa, jos ala ei kiinnostakaan. Oon ottanu tähän asti aika rennosti (krhm) ja saanut kasaan mieltäylentävät 22 opintopistettä. Oikiksessa saa edetä aika lailla omaan tahtiin ja valmistua voi vaikka 4,5 vuodessa jos niin päättää. Mun tavoite on valmistua 2018, ei mulla täältä mikään kiire ole kokopäiväduuniin. Toisinaan on myös vähän tyhmä olo, koska en oo tottunut pitkäjänteiseen ja kovatahtiseen opiskeluun ja tälläkin hetkellä yks rästitentti odottaa, mut se on maallista. Tää on koulu joka vaatii työtä mut myös palkitsee - opiskelukaverit on huippuja, ilmapiiri hyvä ja oheisaktiviteetit parhaita.

MUISTILISTA

- ilmoittaudu valmennuskurssille, trust me, se tulee tarpeeseen. Vaasassa meidän Justus järjestää korkealaatusia kursseja Helsingin yliopistoon pyrkijöille, vielä tänäkin keväänä on muutama paikka jäljellä. Lisäinfoa tästä. Helsingin päässä hyvii kursseja järjestää Pykälä ja Codex, Turkuun pyrkijöille Lex ja Rovaniemelle Artikla. Pykälä tekee Helsinkiin pyrkijöille tosi hyvän tiivistelmäpaketin kirjoista, jonka Justuksenkin kurssille osallistuvat voi tilata.

- muista tehdä yliopistohaku...näistäkin on kuultu surullisia tarinoita.

- syö, nuku, huolehdi kropasta ja pidä vapaapäiviä. Jos tykkäät matkailla tai oot baarikärpästyyppiä, ei oo mitään syytä muuttua nyt: kunhan tiedät missä mennään ja pysyt aikataulussa. Kofeiinitableteillakin pysyy hengissä, mut henkilökohtaisesti suosittelen ruokaa.

- älä tee hakemisesta liian suurta numeroa. Meidän valmennuskurssilla oli pari hysteeristä pänttääjää, jotka ei lopulta edes päässeet sisään. Se on vaan yks koulu.

- älä laiskottele. Tää voi olla sun viimenen pääsykoe.

- ole rehellinen. Ei, et pysty lukea yhtenä päivänä 300 sivua.

- pakkaa kokeeseen kunnon eväät, varakyniä ja selvitä valmiiks miten koepaikalle päästään. Tää on psykologiaa, mua ainakin rauhoitti ajatus siitä ettei sisäänpääsy kaadu ainakaan siihen ettei mulla ois riittävästi irtolyijyjä ja cashewpähkinöitä.

Tsemppiä kirjotuksiin ja pääsykokeisiin kaikille, multa voi kysellä lisääkin! Ja nää vinkithän pätee muihinkin kouluihin hakeville, koe mikä koe.