Olin kelannu tehä tän postauksen vasta varsinaisena vaalipäivänä, mut ei sillä sillon ehi olla mitään merkitystä. Tässä siis mun tosiyllättävä kanta: I'm with niinistö.

Niinistö, periporvarillinen pankkiiri, jolle raha on tärkeämpää kuin ihmiset ja niiden oikeudet. Tai sitten realisti, joka ymmärtää että tässä maailmanpoliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa on viisaampaa pyrkii tasoittamaan talouden tilaa, pitämään kiinni turvallisiksi todetuista rakenteista ja arvioimaan todellisia uhkia kuin uudistamaan ja parantamaan radikaalisti. Haavisto on tänään sankari hienoine visioineen maasta, jossa kaikille taataan samat oikeudet. Oon kuitenkin ihan liian kyyninen uskoakseni, et kohmeisesta suomesta voitais leipoo sellanen ihanneyhteiskunta.

Sen sijaan uskon niinistön kykyihin ja voimakkaaseen persoonallisuuteen, jota suomi erityisesti edellisten kahden presidenttikauden laimeuden takia kaipaa. Niinistö uskaltaa kertoo mitä mieltä se on, ja sen ulkopoliittinen uskottavuus on omaa luokkaansa. Haavisto on ollut erityisesti yk-työssä upee ja sen presidenttiys tois suomelle varmasti paljon hyvää. Mä tahdon kuitenkin presidentin, joka jakaa mun arvot: töissä täytyy käydä, siitä saa rahaa, josta maksetaan nykyisen progressiivisen verotaulukon mukaan ihan riittävästi pois. Kulttuuridiversiteettii täytyy kehittää, mut ei minkään kulttuurin kustannuksella. Kestävän kehityksen tavoite on realistisempi kuin talouskasvun hidastamisen. Lain edessä meidän kaikkien täytyy olla samalla viivalla, mut lopulta me rakennetaan meidän tulevaisuus - ja nykyisyys - itse.

Jos oot samaa mieltä, äänestä saulii. Ellet, pekkakin on ihan hyvä. Ja muistakaa, rakkaat - herneet kuuluu risottoon, ei nenään. Mulla on yks aika hyvä resepti.