Maailma on kohdellut tällä viikolla kaltoin. Perkele kun voisin nyt lähtee hampuriin, siellä elämä on yksinkertasempaa ja kahvi parempaa. Ihmiset on laihoja ja töykeitä, tupakkaa voi ostaa limsakoneesta ja jauhelihassa on joskus kärpäsiä. Pankkiautomaatteja on kaikkialla, ja roskakoreja. Vieras mies kutsuu mua kadulla rakkaakseen kun on ensin kävellyt melkein mun yli.

Hampuri on mun lempikaupunki monesta syystä, yks niistä on se ettei se ole lontoo, pariisi eikä new york. Mä en kestäisi jos hampurista tulis paikka johon kaikkien täytyy kerran elämässään matkustaa. Hampuri on mun, neue wall, landungsbrücke, sankt pauli, HBF. Mä en halua sinne enempää designkahviloita tai indiemerkkien myymälöitä enkä mä halua että kadut täyttyis hipstereillä, jotka tuli hampuriin tullakseen hampuriin. Sellasille asioille on tilaa muualla.