Oon kiukkunen kun myöhästyin pohjosen junasta. Tässä kiukun kunniaks pari kuvaa keskiviikolta. En muista ollenkaan mihin olin matkalla, varmaan kirjastoon tai ruokakauppaan tai jotain yhtä fascinating. Ilme liittyy - olin varmaan oikeesti ryppyotsainen vain auringon takia mut samat fiilikset on nytkin. Haluisin olla sellanen vr-kriitikko joita 85% kansakunnasta on, ois niin rentouttavaa heittää se laini kävelemisestä ja perilläolemisesta kun koko kriisi on täysin omaa syytä. Huomenna sitten aamujunaan. Ehdinpä ainakin pakata kunnolla ja prosessioikeuden siirtolohkarekin mahtuu mukaan, hip-vitun-hei.

don't you dare look out your window darling

everything's on fire