Hei vain. Aattelin tulla näyttämään jotain mikä on mulle tosi epäluonteenomaista, koska tää kirjaston lukusali on tosiaanki Se Paikka lukemisen välttelemiseen. Päivän tavotteeseen tosin matkaa enää nelkyt sivua ja kello on vasta viis, yo yo!! No mut nyt se juttu.

Tasasin väliajoin joku kysyy multa miksen vaan osta jotain tavaraa jonka ilmiselvästi tarvitsisin. Tilaa lehteä jonka jokasen irtonumeron ostan. Syy on se etten vaan tuu ajatelleeks. Oon just se tyyppi joka muuttaessaan pakkaa kamat paperikassiin ja toivoo et kahvat kestää, kysehän ei oo köyhyydestä vaan siitä ettei useimmat asiat vaan häiritse mua riittävästi että vaivautuisin helpottamaan tilannetta jollain hyödykkeellä. (En myöskään ikinä osta joulu- tai synttärikortteja, call me heartless.) Tänään kuitenki ostin muovisen eväsrasian. Suhtaudun siihen yhä vähän epäillen mut kuten toi ihanalta sofielta kopioimani opiskelumotivaatiolausekin julistaa - it'll be worth it.