Juoksin äsken erittäin hyvän lenkin, harmi et viiden kilsan jälkee oli pakko lopettaa kellottaminen kun pelkäsin et mun uskottava keskinopeus hiipuis loppua kohti... Toi sports tracker lietsoo mun kilpailuhenkisyyttä kuin pituushypyn vika kierros sisulisäkisoissa konsanaan. 

Duunit on tältä kesältä kahta vuoroa vaille taputeltu ja mua melkein harmittaa (15 minuuttia ennen työvuoron loppumista kyllä vielä kyselin ilonalta eikö voitais sulkee aiemmin, hah hah nostalgialotta heräs heti kellokortin leimattuaan), koska vaik töissä onki ollu välillä todella vittumaista, on mun aika alahärmässä nyt väistämättä ohi ja samoin elämä sellasena kuin tunnen sen. Tää on ollu törkeen hyvä kesä. Viime kesänä tiivistetysti itkin, luin matikkaa ja keitin makaroonia saksassa, tänä vuonna oon tehny kaiken minkä halusin ja vähän enemmän. 

Huomenna lähen turkuun, viikon päästä muutan, sit käyn vähän risteilees ja sit saanki marssii kouluun. Eeei saatana, en vieläkään tajua et oon ihan oikeesti oikkari vaik se lukee facebookissakin.