Hohohoho kiitos paljon avusta makeagif.com! Eipä turhan rakeiseks särähtäny tää kuva. Halusin näyttää tota pikkunutturaa takaraivolla, tää on varmaan joku regressio. Vai kuinka, ysärin tyttäret, muistatteks vielä spaissarien emman ja pienet ponnarit jotka sojotti suoristettujen hiusten seasta?

Elän omituista aikaa. Äsken tuli pykälältä vahvistus, mun valmennuskurssi-ilmottautuminen on hyväksytty. Pelottaa, kauhistuttaa, onko musta tähän? Just nyt tuntuu et oon ihan nollat taulussa. No joo meenkin tästä nauttimaan neljän rästiesseen seurasta.

Maailma on kohdellut tällä viikolla kaltoin. Perkele kun voisin nyt lähtee hampuriin, siellä elämä on yksinkertasempaa ja kahvi parempaa. Ihmiset on laihoja ja töykeitä, tupakkaa voi ostaa limsakoneesta ja jauhelihassa on joskus kärpäsiä. Pankkiautomaatteja on kaikkialla, ja roskakoreja. Vieras mies kutsuu mua kadulla rakkaakseen kun on ensin kävellyt melkein mun yli.

Hampuri on mun lempikaupunki monesta syystä, yks niistä on se ettei se ole lontoo, pariisi eikä new york. Mä en kestäisi jos hampurista tulis paikka johon kaikkien täytyy kerran elämässään matkustaa. Hampuri on mun, neue wall, landungsbrücke, sankt pauli, HBF. Mä en halua sinne enempää designkahviloita tai indiemerkkien myymälöitä enkä mä halua että kadut täyttyis hipstereillä, jotka tuli hampuriin tullakseen hampuriin. Sellasille asioille on tilaa muualla.

Mä tykkään siitä kun tuun kotiin ja joku on siivonnu mun puolesta. Ja mustikkarahkasta ja cashewpähkinöistä. Mut kertokaa mulle miks pähkinät on niin kalliita? Sieluun sattuu kun toi meiran 70g pussi maksaa kolme euroa.

Nyt mä lähen kumminkin marketin kautta ettiin piiaa ja jarmoo, jos ne vaikka keksis mulle jotain syötävää. Tuntuu vähän turhalle listailla näitä mut kuvassa päällä ivanahelsingin mekko, benettonin neule, mummin neuloma huivi, tory burchin baltsut, kalevalan kaulakoru ja wolfordin sukkikset. Käsipuolesta roikku vuitton, jonka pojat risti amandaks uutenavuotena. Luoja yksin muistaa mistä syystä.

I'm speechless. Käsittämättömät kaksi päivää. Naiset hyvät, jos ikinä tutustutte ruk-mieheen, aloittakaa hyvissä ajoin kurssijuhlavihjailu. Kaikki oli upeeta ja ihmeellistä, paitsi ehkä se nuttura, joka oli bussissa nukutun yön jälkeen odotetusti vähän vino. Tää herättää mussa hassun ajatuksen siitä jos vaik lähtis itekin inttiin. Haha no ehkei. Vois olla vähän liian särmää jopa mulle.

Edessä kepeet kaheksan matkustustuntii taas, mut ei se mitään. Tääl on ihan hyvä rötvää varpaat lämpöpatterilla vaik himaan päästessä oiskin jo vähän gonahtanut koko touhuun. Huomaa inttislangi, isä ois musta ylpee.

Istun pimeessä bussissa joka paahtaa valtatietä haminaan. Mun frendin intti on puolivälissä, mikä tarkottaa fiinejä kurssijuhlia, joihin mä lupauduin lähtee edustusvaimoks. Oon melko varma et tää nuttura joka me piian kanssa väännettiin on lässähtänyt aamuun mennessä, ja otin jo väsy-ärsy-nälkäpäissäni pikku tauon röökilakostakin, mut eiköhän tästä silti tuu ihan kivaa. Siis kunhan selvitään vielä kuudesta tunnista yötä.

Nyt jos tulis tilaisuus, mä kiittäisin sitä ihmistä joka on alleviivannu mun yh:n kirjat valmiiks. Mut sitä ei tuu, joten ehkä vaan tankkaan viel vähän kansalaisen perusoikeuksii.

Mun tarkotus oli näyttää uutta takkia, mut mikael granlund nyt joka tapaukses vei koko huomion kuvasta, joten voidaan hyvin puhuu hetki lätkästä. Suututtaa kasvavissa määrin, kun en huomenna näe sitä miten ifk ottaa murskavoiton ässistä. Asiaa ei yhtään helpota se, ettei mun veli tuu milloinkaan unohtamaan sitä jos niin ei käykään.

Äiti sanoi joskus, että ellei me lakata puhumasta jääkiekosta ruokapöydässä, se lakkaa laittamasta ruokaa. Ja kyllä mä ymmärrän sitä.

Uus vuosi? Okei. Mut tässä viel vähän terveisiä siltä vanhalta. Tein kaikkea tyhmää mut yllättävän paljon viisastakin.