hei pidetäänkö taukoa minä en jaksa enää sahata
voidaan katsella asuntoon
jonka ikkunassa ei ole verhoja

aa-a, nyt siellä on vieraita
vielä kerran lekalla
ja onkin valmista

Tänään onnistuttiin ekan kerran koko lomalla heräämään herätyskellon kanssa yhtä aikaa, veikkaan että painajaisella jota näin oli osuutta asiaan. Mikä saavutus. Muutenkin on ollu helvetin onnistunut päivä ja kello on vasta yks. Jee! Kevät tulee ja mä hymyilen kuvissa.

Uus huulikiilto on ysl:n, sävy 3 pure coral. Yleensä meikkaan lähinnä muita varten, huulikiilto on poikkeus.

Tänään on yks niitä päiviä kun pudotan tai kaadan kaiken mihin kosken. Mut ei se mitään. Kävin aamulla pötköttelemässä solariumissa (ihme pakastearkku. Mut tulin kateelliseks kun mun koko facebook-kaveristo tuntuu olevan lähdössä etelään) jonka jälkeen istuin kahvilassa kera kirjojen ja sit kun aioin katsoa uusimman gossip girlin niin huomasin etten oo nähnyt edellistäkään jaksoa! Tästä tulee viel hyvä tiistai.

Päällä vanhat tutut kiireaamun vaatteet, ivanahelsingin pitsimekko, kellosormus ja cosin neule. Ja polvisukat. En kyllä oo ihan vakuuttunut onko tää yksityiskoululook mun juttu.

Hyvää iltaa kanssaihmiset. Haluisin nyt vinettää. Oon kattonu tänään aika paljon jenna marblesin vlogeja joten tekis mieli vaan kutsua teitä kaikkia motherfucking sluteiksi, mut koska oon kumminki pohjimmiltani ihan joviaali tyyppi niin en tee sitä vaan oon vaan tällee sovinnaisesti vihanen.

Ensinnäkin en muista olleeni ikinä erityisen stressaantunut duuniasioista. Oon tehny pelkästään sellasta duunii mitä on melko vaikee tehä väärin. Jätskikiskalla: pehmiskoneen kahva alas, neljä kierrosta, kahva ylös, väkinäinen hymy ja rahat laatikkoon. Valmisruokalinjastolla: uunihyllykkö linjan viereen, perunalaatikko hyllykköön, perunalaatikko hyllykköön, perunalaatikko hyllykköön, perunalaatikko hyllykköön, mittaa lämpötila, suorista tarra, perunalaatikko hyllykköön, hyllykkö pakkaseen, tauolle. Lastenohjaajana ja aupairina: estä henkilövahingot. Mut onko mikään duuni oikeesti sen kummempaa? Joka kerta kun perunalaatikko putoo lattialle ja menee tuhannen vitun mössöks jota ei tunnistais enää jouluruuaks vaikka kone oiskin muistanut lyödä päälle tarran, voit vaan ajatella sitä ihanuutta mikä tästä kaikesta seuraa: tuntipalkka työehtosopimuksen mukaan, sillä voi ostaa kenkiä! Taukohuoneessa on riisipuuroa ja äkkiä kaikki onkin ihan hyvin.

Mähän lähtökohtasesti pidän koulusta. Tää alkaa kumminkin olla jo naurettavaa. Luen tuhannetta kertaa asioita jotka luulin jo osaavani, stressaan aamusta iltaan jos en saa luetuks ja miks? Että ehkä joskus niin kaukana kaukaisessa tulevaisuudessa et sinne on vaikee nähdä mun ei tarvis tyytyä niiden perunalaatikoiden hyllyttämiseen vaan saisin tehä jotain mikä kuormittaa pelkän hauiksen lisäks myös henkisesti! Ja josta en silti välttämättä saa yhtään enempää rahaa, sillä - uskokaa tai älkää - muutaman vuoden päästä siltä laatikkolinjastoltakin kerää jo ihan hyvät hillot.

Joten sinä koulusi jo päättänyt ihminen joka teet sitä ah-niin-saatanan-raskasta duunia, seuraavan kerran kun avaat keskustelun siitä miten paskaa kaikki on, muista että mä, potentiaalinen laudaturylioppilas jolla elämä on edessä yms, tekisin tällä hetkellä pitkälti mitä vaan ollakseni sinä. Ja sinä joka olet vielä koulussa: harkitse vakavasti jotain käytännön alaa. Kuka haluu juristiksi anyway?

(Ja tiiän täsmälleen miten surullista tällanen valitus on. Bu-huu, mun elämä on kauheeta kun oon tehny toisenlaisia valintoja kuin sellaset jotka pääsee helpommalla! Mut kuten jokainen ED-teini tietää, sellanen ongelma on oikea ongelma josta ei puhuta eli todellisuudes mua vituttaa tää aika vähän! Joo nyt palaan kirjojen ääreen.)

Tänään havahduin tossa iltakaheksan aikaan siihen että on perjantai, miten kiinni kirjoissa voi ihminen olla? Eilen kyllä käytiin katen kanssa nolaamassa itsemme (okei mut vain) bodypumpissa salikorttikauden loppumisen kunniaks, tänään illalla hengailtiin piian, kallen ja jarmon kanssa ja huomen nään suvii. En siis oo täysin unohtanu miltä ulkona näyttää. Voin kertoo et oli harvinaisen vapauttavaa oikein rajata silmät tänään. Musta tulis tosi huono kotiinlinnoittautuja, ois pakko päästä välil pois talosta.

Kuvassa mun uus läppäri. En ala väittää et tietäsin teknisest puolest mitään, joten tota noin, kirkkaanahan toi omena loistaa. Oon hyvin innoissani siitä miten pikkunen ja kepee tää on sujauttaa laukkuun, vanha parikyttuumainen siirtolohkare oli kaukana kannettavasta.

Tänään oon mm. noussut sängystä, ollut ahdistunut ja syönyt tikkareita. Ja jäljellä herrajumala viel kolme viikkoa. Toivon jo ettei lukulomaa ois lainkaan. Muutenkin kaikki on tyhmää talvesta rahatilanteen kautta siihen et iphonen takalasi on sirpaleina ja sen korjauttaminen vaivalloista ja ärsyttävää.

Haluisin ajaa latvian läpi ranskaan ja elää jonkun romanttisen komedian, sellasen missä juodaan ja shoppaillaan. Vitutustani kanavoin postaamalla vanhoja kuvia. Kukkia, jännittynyt läskiposki potkiaisissa, karvalakkinen suvi metsässä, aamupalajugurtti. Saattaa olla et mun pitäis kantaa tota kameraa joskus mukana ettei tää blogi kuolis täysin.

Näkemiin lukio! Me mennään risteilemään. Tällä hetkel mennään jossain sastamalan ja turun välissä, ajatus lämmittää kovasti kun otetaan huomioon et bussis on nyt istuttu melkein neljä tuntia. Anteeks taas iphonekuvat, jaksaaks näitä ees kattoo enää? Mä en jaksais. Himas ois ollut tosikivoja kuvia mun ystävänpäivätulppaanikimpusta (jonka ostin ite...come on miehet) mut arvatkaa sattuko läppäri mukaan? Voitte kuvitella kumminkin ne kuvat näiden väsytöhönaamojen tilalle. Noin. Hyvä.

Nyt kumminkin vähän lisää skumppaa mahaan, käykää kuuntelee meidän abibiisi youtubesta! Hakusanaks 'kauhavan abit 2012'. Se oon mä siinä gaalavalsseja ja vanhojentansseja -kohassa.

Nyt julkasen tän ennen kuin alkaa enempää hävettää.

Tiedättekö mikä on tosi onni? Ettei mul oo 2600 euroo. 

Moni tietää mun intohimoisen suhtautumisen luksuslaukkuihin (nykyään myös mun enkunope, koska kirjotin aiheesta prelis esseen haha) ja pitää mua henkilöstä riippuen joko vähän yksinkertaisena tai pinnallisena. Mulle laukut on kuin autot. Hyvään sijoitetaan kun se osuu kohdalle - toistaseks hyvä on osunu kohdalle hyvin harvoin ja mä omistan vain yhden sellasen laukun, jota voi naama peruslukemilla kutsuu luksukseks. Huolellinen taustatutkimus kuuluu asiaan, samoin se että ostohetkellä näytetään siltä kuin oltais vaan oltu ohikulkumatkalla ja sit nähty jotain kivaa ikkunassa. Ja se pitää ymmärtää, että kuten auton, myös laukun arvosta putoo iso siivu sillä hetkellä kun kaupasta astuu ulos. Laukku ei oo likvidi.

Syy siihen miks 2600 euron puuttuminen mun lompakosta on onni: sofia coppolan ja louis vuittonin yhteistyömallisto. Oon pitkään ajatellu et seuraava laukku ois chloén paraty tai ysl:n belle du jour, mutta nyt kun taas näin nää kuvat niin mun päätös horjuu. Saatanan kaunis. Mut onhan se ihan liikaa. Tolla rahalla vois pelastaa ihmishenkiä.

 

Kuvat LVMH.

Asioita jotka on musta ihan semikivoi tänään: nolo treenisoittolistani, nektariinit, meidän äikänope, kuivapesu josta takit tulee uudenverosen ryhdikkäinä siisteis henkareis (kertokaa nyt mulle mistä noita ohuita metallihenkareita saa ostaa. Oon joutunu tyytymään puisiin mut ne on vasta toiseks esteettisimpiä) ja puunrungon paksunen säkkärätukka, joka muutaman sisäelimen ohella on parasta mitä mulla on.

Huomen tekstitaidon yo. Ei naurata saatana. Eväätkin on sellaset et kuka tahansa huolellisesti aiheeseen perehtynyt opettaja sanois no-no. Mut ihan totta abitoverit, ette te kotonakaan syö kuudes tunnis kahta sämpylää, naminamia, omenaa, banaania, suklaalevyä ja juo puoltatoista litraa mehua, ainakaan jos siin sivus täytyy miettii muutamaa retorista keinoa.

Joo oon elossa. Mut mun läppäri on paskana ja lisäks oon käyttäny valtaosan energiastani viime viikkoina ihmiskunnasta eristäytymiseen, syömiseen, lukemisen ja salillakäymisen välttelemiseen. (Tänään oon lukenu 50 sivua ja selannu läpi roughly 5000 yo-mekkoehdokasta net-a-porterissa ja shopbopissa. Jos näätte mun tärkeysjärjestystä niin lyökää ensin ja lähettäkää sit kotiin.)

Ja ne viiskyt sivuukin alkaa tuntuu vähän yhdentekeviltä kun sisältö on tää. En malta odottaa lukulomaa, kolme viikkoa kokopäiväistä yo-hajoilua? Kyllä!!

Macaroneja. Ja gossip girl. (ja autocorrect jonka mielestä ton lauseen ois pitäny mennä 'makaronia. Ja fossiilisten Gimmel.') Edellämainitut pisteltiin suvin kanssa poskeen kaks viikkoa sitten, toiseksimainitun avulla treenaan sekä ruotsin että enkun kirjotuksiin hehee.

Mun uus lempiruoka on macaronien ohella kauraleipä jonka päällä avokadoo, suolaa ja pippuria. En tiiä miks kerroin sen, luultavasti oletin et teitä kiinnostais.