Hyvää iltaa kanssaihmiset. Haluisin nyt vinettää. Oon kattonu tänään aika paljon jenna marblesin vlogeja joten tekis mieli vaan kutsua teitä kaikkia motherfucking sluteiksi, mut koska oon kumminki pohjimmiltani ihan joviaali tyyppi niin en tee sitä vaan oon vaan tällee sovinnaisesti vihanen.

Ensinnäkin en muista olleeni ikinä erityisen stressaantunut duuniasioista. Oon tehny pelkästään sellasta duunii mitä on melko vaikee tehä väärin. Jätskikiskalla: pehmiskoneen kahva alas, neljä kierrosta, kahva ylös, väkinäinen hymy ja rahat laatikkoon. Valmisruokalinjastolla: uunihyllykkö linjan viereen, perunalaatikko hyllykköön, perunalaatikko hyllykköön, perunalaatikko hyllykköön, perunalaatikko hyllykköön, mittaa lämpötila, suorista tarra, perunalaatikko hyllykköön, hyllykkö pakkaseen, tauolle. Lastenohjaajana ja aupairina: estä henkilövahingot. Mut onko mikään duuni oikeesti sen kummempaa? Joka kerta kun perunalaatikko putoo lattialle ja menee tuhannen vitun mössöks jota ei tunnistais enää jouluruuaks vaikka kone oiskin muistanut lyödä päälle tarran, voit vaan ajatella sitä ihanuutta mikä tästä kaikesta seuraa: tuntipalkka työehtosopimuksen mukaan, sillä voi ostaa kenkiä! Taukohuoneessa on riisipuuroa ja äkkiä kaikki onkin ihan hyvin.

Mähän lähtökohtasesti pidän koulusta. Tää alkaa kumminkin olla jo naurettavaa. Luen tuhannetta kertaa asioita jotka luulin jo osaavani, stressaan aamusta iltaan jos en saa luetuks ja miks? Että ehkä joskus niin kaukana kaukaisessa tulevaisuudessa et sinne on vaikee nähdä mun ei tarvis tyytyä niiden perunalaatikoiden hyllyttämiseen vaan saisin tehä jotain mikä kuormittaa pelkän hauiksen lisäks myös henkisesti! Ja josta en silti välttämättä saa yhtään enempää rahaa, sillä - uskokaa tai älkää - muutaman vuoden päästä siltä laatikkolinjastoltakin kerää jo ihan hyvät hillot.

Joten sinä koulusi jo päättänyt ihminen joka teet sitä ah-niin-saatanan-raskasta duunia, seuraavan kerran kun avaat keskustelun siitä miten paskaa kaikki on, muista että mä, potentiaalinen laudaturylioppilas jolla elämä on edessä yms, tekisin tällä hetkellä pitkälti mitä vaan ollakseni sinä. Ja sinä joka olet vielä koulussa: harkitse vakavasti jotain käytännön alaa. Kuka haluu juristiksi anyway?

(Ja tiiän täsmälleen miten surullista tällanen valitus on. Bu-huu, mun elämä on kauheeta kun oon tehny toisenlaisia valintoja kuin sellaset jotka pääsee helpommalla! Mut kuten jokainen ED-teini tietää, sellanen ongelma on oikea ongelma josta ei puhuta eli todellisuudes mua vituttaa tää aika vähän! Joo nyt palaan kirjojen ääreen.)