Moni tietää mun intohimoisen suhtautumisen luksuslaukkuihin (nykyään myös mun enkunope, koska kirjotin aiheesta prelis esseen haha) ja pitää mua henkilöstä riippuen joko vähän yksinkertaisena tai pinnallisena. Mulle laukut on kuin autot. Hyvään sijoitetaan kun se osuu kohdalle - toistaseks hyvä on osunu kohdalle hyvin harvoin ja mä omistan vain yhden sellasen laukun, jota voi naama peruslukemilla kutsuu luksukseks. Huolellinen taustatutkimus kuuluu asiaan, samoin se että ostohetkellä näytetään siltä kuin oltais vaan oltu ohikulkumatkalla ja sit nähty jotain kivaa ikkunassa. Ja se pitää ymmärtää, että kuten auton, myös laukun arvosta putoo iso siivu sillä hetkellä kun kaupasta astuu ulos. Laukku ei oo likvidi.
Syy siihen miks 2600 euron puuttuminen mun lompakosta on onni: sofia coppolan ja louis vuittonin yhteistyömallisto. Oon pitkään ajatellu et seuraava laukku ois chloén paraty tai ysl:n belle du jour, mutta nyt kun taas näin nää kuvat niin mun päätös horjuu. Saatanan kaunis. Mut onhan se ihan liikaa. Tolla rahalla vois pelastaa ihmishenkiä.
Kuvat LVMH.
EI LUOJA, en ees tiennyt mitään tollasest mallistost ja nyt itkettää ku katson näit kuvii.
VastaaPoistaon se siis onni, etten voittanut eilen sitä kymppi milliä lotossa...