Tää viikko on alkanu merkillisissä tunnelmissa. Mun paino laskee, kaikki ruoka-asiat tuntuu olevan nyt taas niin pinnassa et sekin vähän huolestuttaa vaikka en oo edes ajatellu yhtäkään kaloria viikkoihin. Kuuntelen Samuli Putroo, älä huuda mulle älä huuda mulle, älä ihan totta huuda kun saattaisin sitten itkeä jo.

Mä leikkasin ranteeseeni tylsällä höylällä vahingossa haavan, ja nilkkaan.
Selvispä sekin et jos joskus haluun kuolla, en lähe sillä taktiikalla.
Sattuu saatana vieläkin.

Mua on tänään vituttanu paljon. Tunnetta ei yhtään hälvennä se, et kun äsken menin ulos, siellä sato lunta. Lumi on kyllä pienissä määrin ihan ok, mut pelkään et sitä tulee paljon, jonka jälkeen kaikki paitsi viltin alla nötköttäminen on enemmän tai vähemmän paskaa maaliskuuhun asti.

Tällä hetkellä mua kiinnostaa: kuumat juomat, kasvohoidot, presidentinvaalit (oon niin fiiliksis! Mä saan äänestää!! Nyt pitäis enää valita, toisaalta oon vakaa kokoomuslainen, toisaalta Arhinmäki tyyppinä vetoaa muhun, toisaalta presidentin valtaoikeudet on nykyään niin heikot ettei sen puoluekannalla pitäis olla kovin ratkaisevaa merkitystä) Suomen lähihistoria, Justin Bieberin joululevy, villapaidat, REVS magazine, kaikki kimaltava paitsi itsestäänselvät pikkujoulumekot ja hilehiuslakka. Hilehiuslakka on nolointa mitä on.

Tällä hetkellä mua ei kiinnosta: tupakointihuoneet (syöpä viidessä minuutissa) ja minä. Musta on tullu hirvee rimanalittajabitch, ja asialle on aika tehä jotain. Alku on ollu erittäin lupaava (ks. merkinnän eka lause) jään pelolla odottamaan jatkoa. Täs merkinnäs on yhteensä enemmän sulkui kuin mun kaikissa 2010-luvulla ilmestyneissä yhteensä.

Here we go again. Laukussa skumppa ja jalassa korot, pitäkää peukaloita bräniköiden nahkapohjien tanssinkestävyydelle!

Matikan tulokset tuli, oon stressannu kesäkuusta asti...turhaan! Fuck yeah, nyt kirjat tuleen ja juhlimaan eksimiaa. 

Jotenki tuntuu kuin oisin saamassa tän elämän nurkasta kiinni taas. Koko syksyn ajan on ollut sellanen epäonnistuva lööbausfiilis. Oon ollut huono melkein kaikissa määritelmissä joihin mahdun: bloggari, ystävä, pukeutuja, työntekijä, syömishäiriötoipilas, abi, tytär, sohvanpohjafilosofi, maailmastakiinnostuja, vaihtoehtonuori, olkapää. Eilen mä kumminkin luin Kafkaa ja tänään pesin pyykkiä ja kokeilin pitkästä aikaa niskaseisontaa (obs! romahtamatta!) ja muistin miten kivaa on tehä asioita joita ei kovin paljon paheksuta. Tein ranskalaisen manikyyrinkin. Se taitaa kyl olla jo enemmän minulla-on-liikaa-aikaa-ja-energiaa-kynsiini kuin olen-noussut-vitutuksen-suosta-katsokaapa-vaikka.

Huomenna mä herään kuuntelemaan radion aamuohjelmia, juomaan kahvia maidolla ilman sokeria. Pukeudun ehkä tohon silkkitoppiin. Se saattaa olla mun lemppari, mut tässä mielentilassa en haluis lyödä asiaa lukkoon.

Kello on yksi aamulla. Viiden tunnin päästä herätys uuteen aamuun, mähän tosissaan yritin mennä nukkuun jo ysiltä.

Kaikki tavalliset uniset itsensäviihdytyskeinot käytetty. Ruotsin yo-vihko, liikennemerkkitreenit, taloussanomat, vanhat imaget, haruki murakami, historian muistiinpanot, kynsien lakkaaminen, instagram. Huomenna toimin vain kahvilla.

Tässä teille idiootti, jonka mielestä oli viisasta syödä paprikaa tiistaina. No nyt naama muistuttaa mua siitä. Lapset, jos olemassa on hyödyke, jolle saatatte olla allergisia, älkää nyt saatana syökö sitä.

Ilmeen syy on kuitenkin se, miten äiti herätti mut seitsemältä "keitin sulle kahvii!" eikä jääkaapissa ollut maitoa. Tää perjantai alkaa tosi hyvin eikä varmaan sen kummemmin päätykään.

Kuulin ilouutisia: ihanat sata euroa astuu mun elämään ens viikon perjantaina. Käytän parikymppiä huonosti ja sitten loput kiven alle vaikka. Kumminkin ne hupenee johonkin livsviktig ja sitten ei jää mitään joululahjoihin. Vaikka joululahjat instituutiona on hanurista, paketointi on mukavaa.

Huomenna on yhteiskuntaopin kokeen palautus.
Ja jonkun synttärit jonka ennen tunsin hyvin.
Ehkä onnittelen facebookissa.

Tässä mun lempisääni kuvana, ihan oikeesti. Oon luontainen britti. Britteydelleni on muitakin todisteita, tässä päällimmäiset:

2. Burberry, Stella McCartney, Alexander McQueen ja ystävät. Brittidesign on niin lähellä mun sydäntä et sinne on vaikee päästä. Jos mulla ois varaa, pukeutuisin pelkästään siihen ja Malene Birgeriin, mut koska mulla ei oo, pukeudun Malene Birgeriin. Kai sen voi laskee kotiinpäinvetämiseks, Tanska on pohjoismaa.

3. Rojalismi. Kuninkaallisuus on mulle tärkee instituutio ja kasvavissa määrin vituttaa se heppu, joka ei sit halunnutkaan Suomeen kuninkaaksi. Mä tuijotin Katen ja Williamin häät alusta hamaan loppuun ja valitsen kaupasta ne tuotteet, joissa on kuningashuoneen leima.

4. A nice cup of tea, or two, or eight. Talvisin mun suonissa virtaa tee.

5. Mä tahtoisin metsästää mut en mitenkään jaksa tenttii sitä korttia. Oletan et tääkin on jotenkin brittijuttu, vaikka perinteinen ketunmetsästys onkin nykyään kielletty.

6. Brittileffat. Mä rakastan katsoa mitä tahansa kunhan se on kuvattu Englannissa tai Skotlannissa (tai jos siinä on Jude Law, joka myös on britti).

7. Yliopistot. Mun haaveisiin kuulu pitkään opiskelu Glasgowssa tai Oxfordissa, nyt oon jo haudannut asian koska haaveilemaani pääainetta on vähän typerää opiskella missään muualla kuin täällä. Viel joskus mä kuitenkin kopsuttelen niiden linnojen käytäviä vekkihameessa ja palmikkoneuleessa pölyiset lakikirjat kainalossa.

8. Viski.

Päivän parhaat kolme asiaa: royal-suklaa, yksityisautoilu ja mavalan bordeaux-lakka. Ja koska autokoulun auto on punainen, voisin yleistää vähän ja sanoa että tänään kaikki hyvä oli punaista. Söin pastaakin, siinä oli chilipaprikaa ja kirsikkatomaatteja. Ja nyt on jalassa villasukat. Ois liian obvious jos kertoisin minkä väriset.

Mut royal-suklaa - miksi en oo syönyt sitä ikinä ennen? Tai käyttänyt tätä lakkaa jonka mä sain liisalta kun olin pyöreeposkinen 15-vuotias jonka synttäreillä kuus tyttöö laulo pelti kiinni coldplayta karaokena? Your skin, oh yeah your skin and bones?

Tänään mä syön vaan ei-mediaseksikästä darraruokaa, joten tässä mun eilisaamu. Mangojugurttii ja maustamatonta jugurttii, appelsiinimehua, salaattia jossa on kurkut, tomaatit, paprikat ja typerää valmismaustettua aurinkokuivattu tomaatti -fetaa. 

Ja Miss Marple - Murder is easy. Neiti Marple on mun ja mun mummin yhteinen pakkomielle, ja me molemmat inhotaan syvästi sitä näyttelijää joka on niis uusimmis leffois.

Tiesitkö että

- mä haluan Tiffanyn timanttikorvikset
- tuntuu etten oo täysivaltainen osa tätä yhteiskuntaa ennen kun oon lukenut Tarun Sormusten Herrasta
- se "kuuntele kurssilla, niin ei tarvi sitten kokeeseen väkisin lukea" on suurin kusetus sitten pääsiäispupun
- rusinat maistuu pahalta
- banaanilastut maistuu hyvältä
- vastaantulijoiden kaistalla on vittumaista luistella

Saatanan marraskuu. Hasn't been good to me. Mun pääsääntöinen ravinto on viime päivinä koostunut särkylääkkeistä ja teestä, joten yritin korjata aivokuolleisuusfiiliksiä syömällä tomaattisämpylän ja katsomalla Autot kakkosen, mut maitolasi kaatui ja se versio jota striimasin olikin dubattu venäjäks.

Ehkä huomenna tai sitten ei.