Tää viikko on alkanu merkillisissä tunnelmissa. Mun paino laskee, kaikki ruoka-asiat tuntuu olevan nyt taas niin pinnassa et sekin vähän huolestuttaa vaikka en oo edes ajatellu yhtäkään kaloria viikkoihin. Kuuntelen Samuli Putroo, älä huuda mulle älä huuda mulle, älä ihan totta huuda kun saattaisin sitten itkeä jo.

Mä leikkasin ranteeseeni tylsällä höylällä vahingossa haavan, ja nilkkaan.
Selvispä sekin et jos joskus haluun kuolla, en lähe sillä taktiikalla.
Sattuu saatana vieläkin.