Jotenki tuntuu kuin oisin saamassa tän elämän nurkasta kiinni taas. Koko syksyn ajan on ollut sellanen epäonnistuva lööbausfiilis. Oon ollut huono melkein kaikissa määritelmissä joihin mahdun: bloggari, ystävä, pukeutuja, työntekijä, syömishäiriötoipilas, abi, tytär, sohvanpohjafilosofi, maailmastakiinnostuja, vaihtoehtonuori, olkapää. Eilen mä kumminkin luin Kafkaa ja tänään pesin pyykkiä ja kokeilin pitkästä aikaa niskaseisontaa (obs! romahtamatta!) ja muistin miten kivaa on tehä asioita joita ei kovin paljon paheksuta. Tein ranskalaisen manikyyrinkin. Se taitaa kyl olla jo enemmän minulla-on-liikaa-aikaa-ja-energiaa-kynsiini kuin olen-noussut-vitutuksen-suosta-katsokaapa-vaikka.

Huomenna mä herään kuuntelemaan radion aamuohjelmia, juomaan kahvia maidolla ilman sokeria. Pukeudun ehkä tohon silkkitoppiin. Se saattaa olla mun lemppari, mut tässä mielentilassa en haluis lyödä asiaa lukkoon.