Oi vittu, tulin kotii ja äiti oli ostanu mulle kanakookoskeiton jääkaappii! Oon varmaan pian duunis tunnettu sinä hulluna kanasoppamuijana. Oon varmaan pian myös ketoosissa, koska valmiskeittojen ravintoarvohan on jotai nollan pintaan. 

Kai mul ois jotain muutaki mut taidan mennä nukkuu. Eka kyllä kuuntelen viel pari kertaa jukka pojan siideripissiksen. Mulla on tosi surkee lähipiiri, jossa tää biisi ei herätä ollenkaan ansaitsemaansa rakkautta. Voin melkein luvata et jos mulle laulaa tätä tarpeeks uskottavasti, saa sekä sen vispipuuron värisen suukon että oikeestaan koko siideripissiksenki. Hienointa on et voin fiilistellä tätä hyvällä tuurilla myös työmatkoilla, koska voicen soittolistoilla tää on melkein yhtä suosittu kuin kersantti karoliina suomipopilla.

Täs merkinnäs ei ollu mitään järkeä. Puspus, näkyillään!

Meikitön riemunaama: ei huomiota kiitos. Uusi tatuointi: helvetisti huomiota kiitos.

Palasin tänään vielä kerran manseen a. siivoamaan b. ostamaan uusia työhousuja eli pillifarkkuja. Vissiin tää mun tämän kesän rusketus oli tässä, jos uskominen on uuden duunipaikan pukukoodia. Kanssani matkusti oivallinen piia, jonka seurassa kävin aamulla myös vähän tatuoijan tuolissa istumassa. Pain switch tattoo ja samu: iso kiitos! Mun valitsema tekstinpätkä on nyt kopioituna hauiksen (who am i kidding) sisäpuolelle juuri oikeenlaisena eikä ees sattunu.

Teksti on siis pätkä edith södergranin runoa ihmeellinen meri, ja kaikessa monimerkityksisyydessään sen merkitys on varsin yksinkertanen. Aika moni varmaan on tietoinen mun sh-historiasta, ja ne jotka on lukeneet kira poutasen ihanan meren voi tehä omat päätelmänsä siitä mitä mä tällä leimalla haluan sanoa. Kirja itessään ei musta oo kummoinen, mut runon ja ruokavammaisen ajatusmaailman yhteys kiistaton.

Nyt tiskaamaan, laters! Syökää hyvin ja tatuoitukaa.

Yritän tässä kasata facebook-kansiota yo-juhlakuvista, mut kun kuvia on lähinnä ruuasta ja musta ja tiiasta istumassa tosionnellisen näkösinä tyhjien lautasten ääressä, on se aika hankalaa. Tässä näitä virallisia potretteja. Minun ihana suvi ja minä hipsimme eräänä toukokuisena tiistaiaamuna teatteriravintola kiveen ja mä vedin kuvausten lomassa pikku päiväkännin samppanjalla, kuten kahen vikan kuvan ehkä liianki luontevasta poseerauksesta on havaittavissa. Mut ei rekvisiittaa sovi haaskata. Kuvista tuli munnäkösiä enkä osaa päättää mikä näistä ois kaikkein paras. 

Musta ei oo kuulunut, koska oon tehny kaikkee paitsi istunut tässä. Esimerkiks kirjottanu pääsykoepaperit täyteen ärsyttävän pienellä käsialalla, juossu junaan, juonu skumppaa, mojitoa ja paljon kuivia siidereitä ja löytäny rongankadun alikulun ihanuuden. Ei oo kuulkaa toista niin hienoa alikulkua. Oon myös pyöritelly satoja hattaroita ja ohitellu rekkoja matkalla alahärmään, mut ei se mitään. Enää ei tarvi oppia, mikä tarkottaa kesälomaa. Ja tunnetusti lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin. 

Lähen täältä pian pois, joten tein kauppareissun pidemmän kaavan kautta (=en menny lapintie kolmosen siwaan vaan lapintie 28:n). Pitihän nää mun väliaikahoodit saada ikuistettuu!

Kaikki kuvat näyttää samalta ja ovat huonoja sekä teknisesti että kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla, mut ainaki voin tampella-ikävissäni katella tätä sitten. Oon viihtyny sairaan hyvin ja voisin kuvitella joskus asuvani täällä pidempäänkin. Mä nyt saan aikaan tunnesiteen vaikka kortesjärven keskustan kanssa mut silti, kyl tästä on tullu koti. Opin vihdoin tykkäämään jopa niistä viittäkymppiä potkulaudoillaan silmät kiinni kaahaavista lapsista, joita sisäpiha on puolillaan. Tällä viikolla joku on ostanut niille katuliidut, ja ne on käyttäneet päivänsä piirtämällä asvalttiin isoja kukkia ja kirjottamalla koirankorkusin kirjaimin viestejä kuten NE JOTKA ASUU TAMPELLAS ON PARHAITA.

Farkut tiger of sweden, neule ja toppi mango, huivi kirpparilta, baltsut tory burch, aurinkolasit d&g.

Haluan omistaa tän postauksen mun oikealle kädelle, joka on hankkinu iphonen. Ei sillä ettei oltais tähänkin mennessä raportoitu toisillemme joka raksahdusta, mut nyt me voidaan maksutta kertoo myös se kun ei raksahda. Apple, marry me.

Oon juonu tänään ihan sairaasti kaikkee kofeiinipitoista. Aamulla perus pannullinen kahvia, jonka jälkeen puoli litraa pepsimaxia ja redbull, ja pääsin vielä kippistelemään jeminan kanssa automaattilatellakin. Nyt istun tässä puoltoistalitranen kokispullo sylissä. En nuku enää ikinä.

Besides caffeine, mua on viime päivinä ilahduttanut

- comebackin tehnyt aurinko

- pikanen visiitti pohjanmaalla, tuotti duunipaikan, terassikauden avauksen (avattiin ja huonoks todettiin, sanoi suvi kun pakenimme sisätiloihin alta 10 minuutin) kelloshoppailua alahärmässä, vähän juustokakkua ja samburgerin ranut majoneesilla

- se että 5 päivän päästä pääsykokeet on ohi ja saan keskittyä hattaroiden pyörittelemiseen ja tulosten odottelemiseen kauhulla

- k-marketin tee-se-itse-fetasalaatti

- kaimarit

- raha

- kirppiskierros, jolle säntäsin tänään kirjaston suljettua ovensa. Radion asiakaspalvelu alkaa olla ihmisoikeusrikos, harmi etten oo ite niin paljon parempi et voisin alkaa asiasta besserwisseröidä. Löysin kumminkin ylemmän kuvan sinisen collegen joka on hirveen pehmee sisäpuolelta ja mekon, joka on niin valtavan kokonen etten tiedä mitä sille tekisin. 

Asioita jotka ei ole ilahduttaneet mua: laukkuni sisältö. Oikeesti naiset, jotka kannatte kaiken mukananne, miten te teette sen? Ja miks?? Mulla oli tänään messissä vesipullo, aurinkolasit, läppäri, kuulokkeet, kirja, huulikiilto, penaali, bussikortti, lompakko ja puhelin ja olin nääntyä taakkani alle. Tästä lähtien en kanna mihinkään yli kolmea esinettä kerrallaan.

Tänään mulle tuli äkillisesti sellanen tunne, että tänä kesänä ei kauheesti koroissa tai muissa epämukavuuksissa juosta, joten koin tosi tarpeelliseks käydä poistamassa nää fred perryn harmaat tennarit kenkäkaupan hyllystä omaani. Näihin taitaa mahtuu jopa toi mun oikee jalka tai pitäiskö sanoo käpälä. Oon ontunut nyt kaks päivää ympäri kaupunkia tuhlailemassa yo-rahoja, pian täytyy laittaa kortti jääkaapin päälle muttei vielä.

Ai niin ja mun brooooidikin tuli käymään. Kuvassa sen uudet chinot, ruutupaita ja tennarit (ja täykkärit, joita se lysähti tuijottamaan läppäriltä tunniksi heti kun tultiin mun kämpille). Hmm. Veljeni on robin. 

Mun looginen äitini ei tietenkään malttanut napsia eilisistä yo-kekkereistä kuin ihan muutaman kuvan ja nekin on vielä jossain hukkateillä, joten tässä nyt alkuun näitä facebookista napattuja otoksia. Ylempi kuva lainattu elinalta, alempi hannalta (mites toi värisuora taas, teletappijengi tässä moi!)

Mulla oli päällä koskarin kolmoskerroksessa olevasta morsiuspukuliikkeestä löytynyt ixian keltanen cocktailmekko. Myönnän että se on lyhyt ja myönnän että se on kapea. Jalassa oli tory burchin reva-baltsut ja ranteessa kullanvärinen panssarikoru, joka ei näissä näy. Se oli kumminkin kiiltävä ja sileä. Meikki oli aika perussettiä, mitä nyt silmissä oli aamuyöstä liimatut ripsitupsut. Kampaaja (kello 6.45) luuli niitä pidennyksiksi, win.

Itse juhlat sujuivat kivuttomasti vaikka töhöilinkin vähän lakitusvaiheessa. Sain lahjoja ja halailin läpi lähes koko ystävä-, tuttava- ja sukulaispiirin. Jatkoille suunnattiin seinäjoen yöelämään kuten pari muutakin vastalakitettua - tunti karman jonossa lämmitti sielua ehkä yhtä paljon kuin tequila jonosta pääsyn jälkeen. Jaksettiin katen kanssa lähes pilkkuun, kunnes joku miellyttävä nainen astu stilettikorolla mun jalalle ja korko tietenkin jäi mun kenkään kiinni. Siinä se sitten oli, jumissa, ja kenkäänsä kompuroiden riuhtoessaan laski koko painonsa mun jalkapöydälle nelisen kertaa. Nyt jalkapöytä on violetti ja turvonnut eikä varpaita oikein voi liikuttaa. Gaudeamus igitur!