Arvatkaa mitä: mä en oo enää koditon! Tänään aamulla kipasin kauppapuistikkoon asuntonäyttöön, ja jo rapun ulkonäkö vakuutti mut. Parempaa asuntoo en ois uskaltanu toivoa. Voin melkein luvata et kaikes tunnevammaisuudessani tirautan pikkuitkun kun omituisen väliaika-asumisen ajat 25. elokuuta ovat takanapäin ja saan kantaa vikat muuttolaatikot mun uuteen kotiin. Tein jo melko vaikuttavan kokosen tilauksen h&m homeen, parin viikon päästä ohjelmassa ois ikeakierros. Suurin osa tarvittavista jutuista multa kuitenkin jo löytyy enkä ole kiinnostunut shoppaamaan mitään ylimäärästä: tän talven aikana on opittu, et juustoa voi leikata ilman höylääkin jos tarpeeks haluaa syödä juustoa. 

Kun sopimuspaperit oli allekirjotettu, me suunnattiin suvin kanssa tropiclandiaan! Uskaltauduttiin testaan vesipuistokin, jopa se törkee suppilo josta tuli mieleen jali ja suklaatehdas ja johon päästäkseen piti pukee kypärä (valitsin autokuvioisen) ja istuu kumiveneeseen (pohjassa kaksi perseenmentävää reikää??) Lopuksi pitsaa, shoppailua sekä 20 harhakilometrii autolla. Pikkuvioista huolimatta loistopäivä. Kuva liittyy.

Tänään mä kävin aamulla ripsiteknikolla. Jäätävän pitkät kaks tuntia, en saanu unta vaikka yritin laskee lampaitakin. Illaks kipastiin tytyjen ja jarmon (joka väisteli kameraa niin lahjakkaasti ettei melkein uskois että se on mukana ollutkaan, tuo rontti!!) kans rannalle, mun kohdalla kyseessä oli vuoden toinen uinti. En sano nyt tästä säästä mitään muuta kuin että solarium heinäkuus lakkas olemasta vitsi jo joitakin viikkoja sitten.

Menossa mukana myös spotify premium laatutarjonnallaan. Viime kesän muistan smg:n kaunista marjaanaa ja the nationalin afraid of everyonea kuunnellessa, tän kesän tunnareita on olleet siideripissis, paska kesä ja se hirvee uus kesäkumibiisi. Mä kutsuisin tätä laadulliseks laskusuhdanteeks, mutta onneks kohta on syksy ja voi taas kuunnella vuorokauden ympäri vaikka rachmaninovia.

Oi mitä uskomattomia kuvavariaatioita! Onneks mua ei ookaan ikinä ärsyttänyt se kun samasta asusta on useempi samanlainen kuva, hahahah. However, tässä parit iphonekuvat illalta, jolloin oltiin taas kerran kruisailtu mun pikkupeugeotilla (ero rakkaasta kurkkupurkista lähenee uhkaavasti) kortesjärvelle ja pysähdytty sille rannalle jolla tuntuu kuin ois normandiassa. En tiiä oonko koskaan kertonu, mut mulla on joku fiksaatio normandiaan. Se alko kun luin claudie gallayn tyrskyt, ja joskus mä siellä vielä asun.

Päällä cosin sulonen puuvillaneule, ginan siiderisortsit (joille siis rikoin somersbypullon ideaparkin parkkipaikalla noin 15 minuuttia ostohetken jälkeen) ja mun pikkuveljen kengät. Se roisto on käyttäny salaa puhki mun juoksukengät, joten otan vahingon takas käyttämällä sen tennareita aina kun silmä välttää. Onni on veli, joka on saanu mut kengänkoossa kiinni muttei oo ajanu vielä ohi.

Tässä on ollu vähän kaikkee. Sen ajan mitä en oo ollu duunis tai kavereiden kanssa tai etsiny asuntoa, oon käpertyny kerälle ja kuunnellu guns'n'rosesia (mitä tähän nyt sitten sanois). 

Tänään töiden jälkeen vedin kuitenki urheilukamat päälle ja lähin juoksemaan ja oli kyl kiva päästä pitkästä aikaa kipittämään hiekkateille. Mä en oo uskaltanu juosta kunnon lenkkejä varmaan pariin vuoteen ton kiukuttelevan polven takia ja huomaahan sen, mut kun pryda soi kuulokkeista ja peltoaukeella on just sopiva myötätuuli, muistaa taas mikä siinä on niin kivaa. En mä maratoneista enää haaveile, mut jos toi jalka antais vielä joskus myöten juosta kymmenen kilsaa, oisin tosi tyytyväinen. Kotona sit kunnon bodarieväät, maitorahkaa ja hedelmiä. Myönnän et hedelmiä saatto olla enemmän kuin rahkaa.

Nyt meen nukulle, tässä täytekuva jossa on mun kello. En varmaan oo näyttäny tätä viel ollenkaan mut ostin tän pääsykoeaamuna stockalta paniikissa, kun tajusin et mulla ei oo rannekelloa ja sellanen pitäis olla. Ruskee nahkarannekkeinen michael kors, oikein nätti ja siro. Mulla on niin pikkunen ranne et yhtään raskasrakenteisempi kello näyttää pelkästään typerältä. 

and so lying underneath these stormy skies

she'd say "oh I know the sun must set to rise"

Tänään makasin täkkien alla vuosisadan krapulassa, kun pikkuveli kiikutti mulle kirjekuoren. Sinut on hyväksytty opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Luin ekat pari riviä ja vedin peiton korville, eikä mun tequilan pehmentämiin aivoihin mahtunut oikein mitenkään päin se asia, et mä olen nyt oik. yo.

Sisäänpääsy tuli mulle lievänä yllätyksenä, ehin jo alkaa täyttää k-firman työhakemusta. Lopulta mulle oli kertynyt pisteitä ihan reilusti yli rajan. Pääsystä saan kiittää itteeni, tampereen yliopiston kirjaston 1,20e kahvimukillisia ja pykälän tappavan hyvää valmennuskurssia. Kurssin makso isi, loputtomia adoptio-oikeusmonologeja ja romahduksia kuuntelivat paitsi perhe myös muut rakkaat. Muiden sinnikäs usko muhun tuli tarpeeseen esimerkiks sinä tokavikana iltana ennen koetta, kun heitin oikeusteorian kirjan seinään, siitä irtos neljä sivua ja mä sain täysmittasen itkupotkuraivarin.

Ens keväänä yliopistoihin hakeville haluun sanoo: lopeta unelmointi ja tee töitä. Haaveilu ei vie mihinkään. Varsinkin niinä päivinä kun kirjan etukansi tuntuu painavan kuus kiloa ja oot jo unohtanut mitä puolet marginaaleihin raapustamistasi merkinnöistä tarkottaa, on turha käyttää aikaa miettimällä mitä vois olla joskus tulevaisuudessa jos jaksaisit paremmin ja osaisit enemmän - sen sijaan voit joko lähtee kaljalle tai lukee 10, 25, 40 sivua lisää. Valmennuskurssilla törmäät takuulla brassailijoihin, jotka puhuu lukutekniikasta, tunneista ja sivumääristä kuin opiskelu ois hiukkasfysiikkaa - on ihan hyvä muistaa, et vaikka ne käyttäytyis kuin maisterit, on ne kurssilla samasta syystä kuin säkin.

Mä meen nyt net-a-porteriin selailemaan jakkuja. Eläköön paskajäykkä toimistopukeutuminen, kunnes eläke mut ja kynähameet erottaa!

 

En pahasti heruta mun uutta bebeä joka kuvas! Alkuviikosta jätettiin suvin kanssa pohjanmaa taaksemme ja kävin samalla hakemassa tän damier ebene -kaunottaren mukaan vuittonilta. On se ihana mut niin on mun uus veitsisarjakin, jonka löysin turtolan sittarista darrapitsan noutomatkalla seuraavana päivänä.

Neule cos, farkut levis, baltsut tory burch, helmikorvikset pieces, huivi lala berlin.

Tänään olen herännyt kuudelta vittumaiseen viisaudenhampaaseeni, joka aiheuttaa käsittämätöntä kärsimystä yrittäessään tunkea esiin ikenestä. Jos noista hampaista jotain viisautta kertyykin niin tää kahen päivän särkylääkepössis on vienyt sen kaiken jo. Eilen unohin lääkkeet kotiin kun lähin duuniin, ja jo tunnin jälkeen melkein itkin, vaikka aamulla olin tankannu itseeni 600 milligrammalla buranaa. Ville sitten ritarillisena kanto mulle pari tuntematonta pilleriä ja käski ottaa eka yhen. Tietenkin mä söin molemmat ja parin tunnin ajan olikin ihan mukavaa.

Se hampaista, tässä pari kivaa kuvaa joiden ottamiseen mulla oli aikaa koska heräsin kuudelta. Päällä rento setti - guessin koru, uus vilan toppi, törkeen vanhat pappahousut, d&g:n arskat ja tory burchin ruskeet mokkabaltsut. Kuvat vois kyllä olla kivempiakin jos oisin yhtään ehtiny maata auringossa. En ikinä oo ollu heinäkuussa näin kalpee, harvoin ees tammikuussa.
   





Nyt lisää lääkettä naamaan ja sit töihin! Illalla ohjelmassa suvin 20-vuotismaljoja ja -kukkia (oon tosi fiiliksis ku pääsen taas ostaa kukkia jollekin joka en ole minä) onpa mulla vanhoja ystäviä. Ite aattelin olla 18 forever.

 

Tänään oon yhdistänyt jo kaks mahdottomaks luultua komboa: lotta ja h&m sekä urheilusukat ja silkkitoppi. Lisäksi oon ostanut hupparin, käynyt kampaajalla ja syönyt kahesti ranskalaisia. It was a productive day.