Eihän se juhannus ihan samalta todellisuudessa näyttänyt kuin näissä kuvissa, mukaan mahtu paitsi vaatteet päällä saunaan kannettu ja käsisuihkujuonen kohteeksi joutunut reppana-meikkis, viskii naapurimökin moottoripyöräjengivaimon kanssa, yksi näkötornista vapaudenhuumassa alas heitetty puhelin sekä aamu, jona heräsin kysymykseen "siis näinkö mä unta vai oonko oikeesti laatannut?"
Ei mitään tavatonta, ens vuonna on ehkä eri kuviot mutta tänä vuonna oli mahtavaa. Ja se tyyppi joka mun äänellä julisti joskus vihaavansa pakollisia juhlapäiviä on viimestään nyt menetetty. Odottamattomuudessa on viehätyksensä, mutta omansa on suunnitelmien toteutumisessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti