Tässä on toistaiseksi ainoo otos lauantaisista yo-juhlista. Jansku ikuisti mut ja rakkaan kosmetologi-ylioppilaan, joka pystyy melkein mihin vaan paitsi vaikuttamaan vakuuttavasti pidemmältä kuin on. Essillä päässä fredriksonin tyylikäs samettilippis, vastaavia näkyi monella, ilmeisesti kuuma juttu kevään juhlamuodis kuolen nauruun ahhahh. Mun päällä 60-luvun vintageaarre, kappahlin kaulakoru ja pretty ballerinesin käärmebaltsut.
Omasta yo-päivästä tuntuu olevan noin tuhat vuotta aikaa, tiivistettynä siihen kuului herätys puoli kuudelta, epävakaa sää, kompurointia naapurin ruusuihin todistuksennoutovaiheessa, kahdet rikkinäiset sukkahousut, jälkikäteen aivan liian lyhyeksi todettu mekko jonka helmassa siluettikuva yksivuotiaan kermavaahtoisesta ja hilloisesta kämmenestä, oikukas ja kiukkuinen pitopalvelun nainen, isin stolisnayalla täyttämä taskumatti ja setin kruunannut murtuma jalkapöydässä. Ei se hohdokasta ollut mut omalla tavallaan ikimuistoista. Oon kyl ylipäätään ollut aina huono nauttimaan tollasista elämän parhaista päivistä, vanhojentanssitkin meni murehtiessa silloisen kullan abiristeilykuvioita (olennaiseen keskittyminen?)
Mut nyt kun istuin juhlasalissa ja rutistin päivänsankareita, oli kaikki kohdallaan. Poikia ja tyttöjä, jotka on niin kauniita, komeita ja älykkäitä ettei sitä käsitä. Hali ja pusu siis kaikille valmistuneille (omat kaverit halailin jo läpi enkä tarpeekseni saanut) ja niillekin jotka ei valmistuneet vielä mistään - onnittelut, olet juuri ansainnut lisäaikaa päättää mitä tehdä epämiellyttävän laajalla konseptilla jota totutusti kutsumme elämäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti