Tiedättekö mikä on tosi onni? Ettei mul oo 2600 euroo. 

Moni tietää mun intohimoisen suhtautumisen luksuslaukkuihin (nykyään myös mun enkunope, koska kirjotin aiheesta prelis esseen haha) ja pitää mua henkilöstä riippuen joko vähän yksinkertaisena tai pinnallisena. Mulle laukut on kuin autot. Hyvään sijoitetaan kun se osuu kohdalle - toistaseks hyvä on osunu kohdalle hyvin harvoin ja mä omistan vain yhden sellasen laukun, jota voi naama peruslukemilla kutsuu luksukseks. Huolellinen taustatutkimus kuuluu asiaan, samoin se että ostohetkellä näytetään siltä kuin oltais vaan oltu ohikulkumatkalla ja sit nähty jotain kivaa ikkunassa. Ja se pitää ymmärtää, että kuten auton, myös laukun arvosta putoo iso siivu sillä hetkellä kun kaupasta astuu ulos. Laukku ei oo likvidi.

Syy siihen miks 2600 euron puuttuminen mun lompakosta on onni: sofia coppolan ja louis vuittonin yhteistyömallisto. Oon pitkään ajatellu et seuraava laukku ois chloén paraty tai ysl:n belle du jour, mutta nyt kun taas näin nää kuvat niin mun päätös horjuu. Saatanan kaunis. Mut onhan se ihan liikaa. Tolla rahalla vois pelastaa ihmishenkiä.

 

Kuvat LVMH.

Asioita jotka on musta ihan semikivoi tänään: nolo treenisoittolistani, nektariinit, meidän äikänope, kuivapesu josta takit tulee uudenverosen ryhdikkäinä siisteis henkareis (kertokaa nyt mulle mistä noita ohuita metallihenkareita saa ostaa. Oon joutunu tyytymään puisiin mut ne on vasta toiseks esteettisimpiä) ja puunrungon paksunen säkkärätukka, joka muutaman sisäelimen ohella on parasta mitä mulla on.

Huomen tekstitaidon yo. Ei naurata saatana. Eväätkin on sellaset et kuka tahansa huolellisesti aiheeseen perehtynyt opettaja sanois no-no. Mut ihan totta abitoverit, ette te kotonakaan syö kuudes tunnis kahta sämpylää, naminamia, omenaa, banaania, suklaalevyä ja juo puoltatoista litraa mehua, ainakaan jos siin sivus täytyy miettii muutamaa retorista keinoa.

Joo oon elossa. Mut mun läppäri on paskana ja lisäks oon käyttäny valtaosan energiastani viime viikkoina ihmiskunnasta eristäytymiseen, syömiseen, lukemisen ja salillakäymisen välttelemiseen. (Tänään oon lukenu 50 sivua ja selannu läpi roughly 5000 yo-mekkoehdokasta net-a-porterissa ja shopbopissa. Jos näätte mun tärkeysjärjestystä niin lyökää ensin ja lähettäkää sit kotiin.)

Ja ne viiskyt sivuukin alkaa tuntuu vähän yhdentekeviltä kun sisältö on tää. En malta odottaa lukulomaa, kolme viikkoa kokopäiväistä yo-hajoilua? Kyllä!!

Macaroneja. Ja gossip girl. (ja autocorrect jonka mielestä ton lauseen ois pitäny mennä 'makaronia. Ja fossiilisten Gimmel.') Edellämainitut pisteltiin suvin kanssa poskeen kaks viikkoa sitten, toiseksimainitun avulla treenaan sekä ruotsin että enkun kirjotuksiin hehee.

Mun uus lempiruoka on macaronien ohella kauraleipä jonka päällä avokadoo, suolaa ja pippuria. En tiiä miks kerroin sen, luultavasti oletin et teitä kiinnostais.

Tässä onneks eilisillan saldon viimenen kuva. Äsken otin hauskan peiliotoksen väsynaamastani mut siitä tuli niin eroottinen et säästän nyt teidät siltä. Eilen pyörähdettiin piian kanssa siis seinäjoella komiassa, joka tunnettiin aiemmin onnelana. Nimet vaihtuu, lihatiski on muuttumaton. Huhhuh. Ihan heti ei tarvi mennä uusiks.

Päällä selectedin silkkipaita, guessin kultainen sydänkoru ja sama zaran hame jota vilautin jo tällä viikolla. Huono hame tolle klubille, sen taskuihin on liian helppo tarttua. Nyt on aika palata todellisuuteen - kunhan riipasen salitreenin, teen parit yh:n tehtävät ja lopetan puoliammattimaisen salapoliisigooglauksen, oon valmis kohtaamaan maanantain taas.

Kosmetiikka on ilahduttanut mua viime päivinä. Mulla on ollu pitkään ihan vähän liian keltanen meikkipohja ja pikkusen vaisupigmenttinen poskipuna, kunnes toissapäivänä kyllästyin ja ostin mschicin mineraalipuuterin ja -poskipunan. Ihania. Jauhemaisen mineraalimeikin ajat on nyt ohi, sanokaa mun sanoneen. En uskonu et viel tulis se päivä kun mun perusmeikki ei johda epämääräseen pulverikerrokseen kaikilla tasasilla pinnoilla. Ja verratkaa huviksenne noita eilisiä asukuvia mihin tahansa muihin - siitä on pitkä aika kun oon näyttäny noin elävältä.

Ai niin, ja eilen lakkasin kynnet. Pullossa lakka oli mattapunasta, kynsillä helmiäispinkkiä. Outoo kyllä, mut en valita. Kai nyt on tultu siihen ikään jossa asiat kuten kimaltava kynsilakka alkaa olla uudelleen siistejä.

Aamulla olin vähän koulussa ja sit iskän duunipaikal sumpilla. Upeeta kattoo ikkunasta höyryävän mukin äärestä kun alokkaat tetsaa pakkasessa (okei ne vaan marssi syömään). Nyt käyn hetkeks taloustiedon ja mustikkajugurtin kimppuun ja lähen sit katen kanssa salille! En ookaan viel päässyt testaamaan noita ryhmäliikuntoja, tänään ohjelmas on zumbaa ja sunnuntaina flow-tunti.

Tää merkintä on kyl blogijournalismin creme de la cremee. Kuvissa cowboyposeeraus ja taustalla remonttikohde. Päällä t-paita ja farkut, päässä eiliset kiharat. Kuvien välissä hyödytöntä selittelyä. Ah ja voih.

Farkut tiger of sweden, t-paita monki, huivi äidin, koru kalevala.